Huuhkaja – Bubo bubo

Huuhkaja esiintyy laajalla alueella koko Euraasiassa. Suomessa laji pesii koko maassa, aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Huuhkaja on reviiriuskollinen paikkalintu. Euroopan suurimpana pöllölajina se pystyy saalistamaan yllättävänkin suuria saaliita. Rottien lisäksi, se on moneen muuhun pöllöön verrattuna melko kaikkiruokainen ja pesii usein myös huonoina myyrävuosina (Saurola 1995).

Kannanmuutokset

Suomen pesimäkanta on kolmessa vuosikymmenessä taantunut yli 60 % (Honkala ym. 2023) ja on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (Lehikoinen ym. 2019). Kaatopaikkojen laaja lakkauttaminen ja niiden käytäntöjen muuttaminen lienee tärkeä syy saaliiksi rottia ravinnokseen suosivan huuhkajan taantumiseen.

Esiintyminen Haliaksella

Huuhkaja esiintyy harvakseltaan Haliaksella syksystä kevättalveen, painottuen selvästi loka–marraskuuhun (Lehikoinen & Vähätalo 2000). Paikallisten lintujen mediaanipäivämäärä on 24.10. (Lehikoinen & Vähätalo 2000). Haliaksen havaintomäärät vähenivät jopa 90 % seurantajakson aikana, suurimmat esiintymiset ovat osuneet 1990-luvun alkupuolelta ja viime vuosien määrät ovat vaatimattomia (Lehikoinen ym. 2008). Tämä sopii hyvin yhteen lajin kannankehitykseen Suomessa. Vaikkei huuhkajan ajatella olevan kovin riippuvainen myyristä, parhaat huuhkajasyksyt Haliaksella ajoittuvat heikkoihin myyräsyksyihin, jolloin liikkeellä on myös muita pöllöjä (Pietiläinen 2017).

Huuhkajia on rengastettu Haliaksella noin parikymmentä, ainoastaan syksyllä. Rengastukset ovat tapahtuneet melko tasaisesti läpi yön, hieman painottuen aamuyöhön, kuitenkin tukien kuvaa ilmetystä yöaktiivisesta lajista (Lehikoinen ym. 2011). Yhtä esiaikuista koirasta lukuun ottamatta, rengastukset koskevat nuoria lintuja. Valtaosa linnuista (~90 %) ovat olleet koiraita. Koirasvoittoisuus saattaa sukupuolikohtaisen muuttoaktiivisuuden lisäksi liittyä myös koiraiden selvästi pienempään kokoon, ja siten suurempaan todennäköisyyteen tarttua petoverkkoon (Lehikoinen ym. 2014).