Vaaleaorakas –
Hydnum repandum
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Itiöemä kermanvaalea, melko roteva ja usein epäsäännöllisen muotoinen.
Lakki 5–15 cm leveä, muodoltaan kupera tai laakeahko, usein hyvin epäsäännöllisen muotoinen. Lakin pinta on kuiva ja sen reuna aaltoinen. Lakin väri vaihtelee kermanvalkoisesta vaalean kellanruskeaan. Alapinta on orakkaille tyypilliseen tapaan piikikäs. Piikit ovat valkoisia ja johteisia ja murtuvat helposti kosketuksesta. Jalka 3–6 cm pitkä, muodoltaan tukeva ja tyveä kohti kapeneva. Jalka on saman värinen lakin kanssa. Malto on valkoista ja helposti lohkeavaa. Haju on heikko, mutta miellyttävä. Maku on mieto, vanhemmiten hiukan karvas.
Vaaleaorakas kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä. Se viihtyy varsinkin sammaleisissa kuusikoissa ja kasvaa usein suurina ryhminä. Satoaika on elokuusta lokakuuhun.
Näköislajit Rusko-orakkaat (Hydnum rufescens coll.), jotka voi erottaa vaaleaorakkaista niiden oranssin ruskeamman värin ja pienemmän koon perusteella.
Kuvaustekstin laatijat:
Monica Alt (5.6.2024)
Poikkeuksellisen suuren bottiliikenteen vuoksi lajisivujen katselu vaatii kirjautumista. Kyseessä on väliaikainen toimenpide, jonka avulla turvaamme laji.fi-palvelun toimivuuden kaikille käyttäjille sillä aikaa, kun kehitämme pysyvämpää ratkaisua.
Pahoittelemme aiheutunutta häiriötä, kiitos kärsivällisyydestäsi.
- vaaleaorakas (suomi)
- blek taggsvamp (ruotsi)
- 2019
- 2010
- 2000
- Otto Miettinen
- Tuula Niskanen
- Tea von Bonsdorff
- Svampar och lavar
- Storsvampar
- Aphyllophoroid fungi
- Hydnoid fungi