Keijukorennot (suku) – Lestes

Lestes-sukuun kuuluu sekä siroja että verrattain rotevia hentosudenkorentoja, jotka metallinkiiltoisesta ruumiistaan huolimatta sekoittuvat usein helposti rantakasvien sekaan.

Lisätietoja Biologia-välilehdellä

Lestes-suvun lajit ovat väritykseltään usein metallinkiiltoisia. Sukukypsät koiraat ja osa naaraista voivat olla osin sinihärmäisiä. Suorakulmion muotoinen siipitäplä rajautuu alareunastaan kahteen tai kolmeen soluun. Pitkittäissuonet haarautuvat arculuksen ja siipisolmun jatkeen yhdistävästä suonesta. Koiraiden kookkaat ylemmät perälisäkkeet kaartuvat lenkiksi. Lepoasennossa suvun lajit pitävät siipiä tavallisesti auki.

Suku on miltei kosmopoliittinen esiintyen kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Sukuun on maailmanlaajuisesti sijoitettu pitkälti yli 60 lajia, minkä lisäksi tunnetaan useita läheisiä sukuja.

Muninta tapahtuu tyypillisesti vesi- tai rantakasvien varteen tai kelluvaan kasvimateriaaliin. Koiras pysyy tandem-asennossa naaraan muninnan ajan, mutta voi irroittautua ennen muninnan päättymistä. 

Munat kuoriutuvat keväällä ja toukkakehitys on nopeaa. Keijukorennot ovat tavallisesti myöhäiskesän ja alkusyksyn lajeja; Suomessa lajien päälentoaika on heinä-elokuussa. Osa lajeista sietää vesien ajoittaista kuivumista.

Aikuisia tapaa etenkin vesien varsilla, jossa ne tekevät tähystyspaikaltaan pyrähdyksiä ohilentävien hyönteisten perään. Ravinnoksi päätyy useimmiten ilmassa lentäviä pienehköjä kaksisiipisiä ja nivelkärsäisiä.

Lennossa yksilöt katoavat helposti näkyvistä sekoittuen ympäröivään kasvistoon. Laskeuduttuaan Lestes-lajit heiluttavat usein siipiään muutaman kerran ja jättävät ne auki. Tuulisella ja sateisella säällä siivet suljetaan, ja myös vastakuoriutuneet yksilöt ovat taipuvaisempia pitämään siipiään kiinni.

Erilaiset seisovat ja hitaasti virtaavat vedet. Suvun lajit viihtyvät varsinkin matalissa ja runsaskasvustoisissa lammissa tai vastaavissa kosteikoissa.