Vattennätvingar – Megaloptera

Kaislakorennot (Megaloptera) ovat pienehköjä, ruumiiltaan tummia ja pehmeitä hyönteisiä, jotka toukkana ovat akvaattisia ja aikuisena terrestrisiä.

Kaislakorentojen usein leveässä, litteähkössä ja suorakulmaisessa päässä on ulkonevat verkkosilmät ja pistesilmät puuttuvat. Tuntosarvet ovat pitkät, rhimamaiset ja huomattavasti päätä pidemmät. Suuosat ovat purevat. Kaislakorentojen keskiruumiin 2. ja 3. jaoke ovat samankokoiset. Siipiä on kaksi paria ja ne ovat kalvomaiset, ruumiin kokoon nähden isot ja suomalaisilla lajeilla harmaanruskeat. Takasiivet ovat leveitä tyvestään. Siipisuonitus on verkkomainen, suhteellisen paksu ja väriltään tumma. Siipisuonet eivät haaroitu siiven reunassa. Levossa siivet ovat kattolaskuisesti takaruumiin päällä. Kaislakorennoilla ei ole perälisäkkeitä. 

Suomalaiset lajit 22-35 mm ruumiinpituudeltaan. Maailmalla vaihtelevankokoisia ja ruumiin pituus 10-150 mm.

Suomen suurin laji jokikaislakorento, Sialis fuliginosa, on ruumiiltaan 26–35 mm.

Ulkomaisten kaislakorentolajien (esim. Corydalus-suku) koirailla voi olla näyttävät leuat, joita käytetään ilmeisesti kosiorituaaleissa.

Toukat campodeiformeja, joilla on keskiruumiin jalkojen lisäksi sivuttaisia kiduslisäkkeitä takaruumiissa. 

Kaislakorennot ovat eläviä fossiileja, sillä niitä eli jo jurakaudella.

Toukat muistuttavat kovakuoriastoukkaa, jonka takaruumiissa pitkiä suippoja kiduslisäkkeitä.

Parittelu tapahtuu kasvillisuuden seassa, jonka jälkeen naaraat munivat munansa suurina rykelminä (200-500 munaa) veden läheisyyteen, puiden ja pensaiden lehdille tai rannan karikkeeseen. Kuoriutuvat toukat putovat veteen ja elävät siellä pohjalieteen seasssa saalistavina petoina. Toukkavaihe kestää kaksi vuotta ja sen jälkeen varhain keväällä toukka nousee rannalle ja kaivaituu maahan koteloitumaan.

Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita kymmenen, joista kaksi ensimmäistä on vedessä vapaasti ajelehtivia ja seuraavat vaiheet pohjalla liikkuvia. Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.

Toukat campodeiformeja. Kotelotyyppi on irtokotelo, joka kykenee liikkumaan. Koteloituminen tapahtuu ilman kotelokehtoa maahan, kosteaan karikkeeseen tai rantavalleihin. 

Elinkierto kahdesta kolmeen vuotta. Aikuisia kaislakorentoja esiintyy Suomessa vain lyhyehkön ajan alkukesällä.

Talvehtiminen toukkana.

Ravintona toukilla vesihyönteiset ja muut selkärangattomat, aikuisilla ilmeisesti siitepöly; syövät harvoin tai eivät välttämättä ollenkaan. 

Lentävät suhteellisen heikosti.

Kaikenlaisissa vesielinympäristöissä ja niiden lähettyvillä, jopa murtovedessä. Toukat akvaattisia, aikuiset terrestrisiä.

Taloudellinen ja ekologinen merkitys tuntematon.

Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. — Blackwell Publishing. 584 s.

Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. — Weilin+Göös. 344 s.

McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. — Oxford University Press. 318 s.

Resh, V. H., & Cardé, R. T. (toim.). 2009: Encyclopedia of insects. — AcademicPress. 1168 s.

Rintala,T., Alroth, P. & Kumpulainen, T. 2014: Suomen verkkosiipiset. — Hyönteistarvike TIBIALE Oy. 184 s.

Kreik. megalo = suuri, ptera = siivet. Lahkon tieteellinen nimi viittaa isosiipisyyteen suhteessa ruumiin kokoon.