Päivänkorennot (Ephemeroptera) ovat kooltaan hyvin pienestä pienehköön olevia, toukkana akvaattisia ja aikuisena terrestrisiä hyönteisiä. Suomessa esiintyvät lajit ovat väritykseltään useimmiten kellertäviä tai rusehtavia.

Päivänkorentojen päässä on, erityisesti koirailla, isot verkkosilmät, kolme pistesilmää ja hyvin lyhyet tuntosarvet. Suuosat ovat surkastuneet. Päivänkorentojen etujalat ovat huomattavan pitkät - erityisesti koirailla. Niiden keskiruumiin 2. jaoke (mesothorax) on suuri ja keskiruumiissa on yksi tai useimmiten kaksi paria ohuita siipiä (takasiivet puuttuvat pikkusurviaisilta, heimo Caenidae). Etusiivet ovat takasiipiä huomattavasti suuremmat; etusiivet ovat muodoltaan kolmiomaiset ja takasiivet pyöreämmät. Siivet ovat kalvomaiset ja yleensä lasinkirkkaat sekä useimmiten runsassuoniset. Levossa siivet ovat pystyssä toisiaan vasten tai hieman levällään - päivänkorennot eivät anatomiansa vuoksi pysty laskemaan siipiään ruumistaan vasten. Päivänkorentojen takaruumis on hoikka ja pehmeä, ja sen kärjessä on kaksi tai kolme pitkää peräsukasta. Peräsukaset ovat usein huomattavasti ruumista pidempiä.

Ruumiin pituus maailmalla 5-34 mm.

Toukat ovat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä. Jalalliset toukat ovat ruuminmuodoltaan vaihtelevia: lieriömäisiä, litteitä tai sukkulamaisia. Niillä on takaruumiin sivuilla tai päällä kiduksia, jotka voivat olla yksittäisiä tai parittaisia, muodoltaan lehtimäisiä, rihmamaisia tai sulkamaisia. Siipiaihiot erottuvat viimeisillä toukkavaiheilla selvästi. Takaruumiin kärjessä on perälisäkkeitä kaksi tai useimmiten kolme, niissä on yleensä karvoja tai sukasia, ja ne voivat olla jopa kaksi kertaa ruumiin pituiset. Toukkien rihmamaisten tuntosarvien pituus vaihtelee. Suuosat ovat purevat.

Päivänkorennot ovat ainoita hyönteisiä, jotka siivellisinä ja lentokykyisinä esiaikuisina (subimago) luovat vielä kerran nahkansa.

Päivänkorennot (surviaiset) – Ephemeroptera

Inga typprover

Typprov

Inga nationella vetenskapliga samlingsprov

Nationella vetenskapliga samlingsprov