Siipiväli 16–18 mm. Takaruumiin kolmessa etummaisessa jaokkeessa ruosteenpunaisia suomuja.

Etusiivet ruskehtavat, heikosti vihertävän sävyiset tai joskus kokonaan ilman vihreää. Keski- ja ulkosarake tummemmat; keskisarakkeen ulkopuolella vaaleampi poikkivyö. Ulomman poikkiviirun etuosa melko tasaisesti kaartuva, ilman teräviä kulmia, sen sisäpuolella vahvoja nuolitäpliä. Keskipilkku musta. Aaltoviiru ohut, vahvasti hampaallinen, vaaleanharmahtava. Takasiivet kuten etusiivet, mutta keskipilkku pieni tai puuttuu.

Muna samanmuotoinen kuin omenavähämittarilla (P. rectangulata), mutta hiukan pienempi. Väri aluksi kellertävänvalkea, myöhemmin sameanpunainen.

Toukka 10–14 mm, kellertävänvalkea–vaaleanvihreä; selkäjuova punainen–ruosteenpunainen, jaokkeiden väleistä katkonainen; sivuselkäjuova puuttuu; sivujuova hieno, kellertävä, siinä ± selvää punaista täplitystä.

Kotelo kohtalaisen pieni, melko vanttera, 6–7 mm, vaalean kellanruskea, peräpää tummemman ruskea, siipiaiheet vaaleanvihreät. Pintarakenne kohtalaisen hieno. Dorsaaliura keskisyvä, keskikapea, molemmilta puolilta paksulti mustareunainen, takareuna heikosti karvainen. Sivuviillos pieni, syvä. Jaokkeen A10 sivut melko viistot ja kohtalaisen kaarevat, vatsapuolelta tasainen. Kremaster selkäpuolelta katsottuna leveä, tylppä, takareuna usein kitinisoitunut ja musta. Sukaset suunnilleen yhtä pitkät tai hieman lyhyemmät kuin kremasterin pituus. D1:t lähtevät suunnilleen kremasterin puolivälistä, lähes samasta tasosta kuin Sd1:t. L1:t D2:ista ja nämä toisistaan suunnilleen yhtä etäällä.

Tuomivähämittari – Pasiphila chloerata

Inga typprover

Typprov

Inga nationella vetenskapliga samlingsprov

Nationella vetenskapliga samlingsprov