Siipiväli 20–23 mm. Takaruumis etusiipien värinen, sen 3. jaoke joskus hiukan kuparinvivahteinen; selässä rivi hienoja, tummia suomutupsuja ja mustista täplistä muodostunut sivujuova.

Etusiipien tyvi- ja keskisarake samean ruskeanharmaat, niissä heikkoja, aaltoilevia poikkijuovia. Keskisuoni ja kiila siitä ulospäin ± punaruskeat. Keskivarjo jonkin verran muita poikkijuovia selvempi, tekee melko terävän mutkan keskipilkun kohdalla. Keskipilkku musta, sen ulkopuolella valkeahko varjo. Ulkosarake hiukan tummemman ruskea, siinä hyvin ohut, valkeahko aaltoviiru. Ulommasta poikkiviirusta siiven kärkeen kulkee valkeahko juomu. Takasiivet hiukan etusiipiä vaaleamman harmaat, niissä heikkoja, tummempia poikkijuovia, jotka ovat selviä sisäreunassa sekä hiukan tummempi ulkosarake; keskipilkku heikko, tummanharmaa. Ripset etusiivissä heikosti, takasiivissä vahvemmin täplikkäät.

Muna pyöreähkön ovaali; pinnassa on monisorminen, matala kuopparakenne. Väri aluksi valkea, myöhemmin muuttuu heikosti vihertäväksi.

Toukka paksu, edestä vahvasti, takaa vähemmän kaventunut, 16–18 mm, sagriininen, kellanruskea. Jaokkeissa T1–T3 hyvin hienot, valkeahkot selkä- ja sivuselkäjuova; jaokkeiden A1–A5 selässä kaksi mustaa, paksua, edestä yhtynyttä vinojuomua, jotka ovat alapuolelta leveälti valkovarjoiset; jaokkeissa A6–A9 leveä, mustanharmaa, hienosti valkoreunainen selkäjuova. Sivujuova terävä, valkea, aaltoileva; heti sen alapuolella keskimmäisissä jaokkeissa musta, epämääräinen täplä. Nystyrät selvät, valkeat. Vatsa valkeanharmaa; vatsajuova hieno, ruskea. Hengitysaukot pienet, mustat. Pää vihertävänruskea. Rintajalat kalpeanruskeat, mustatäpläiset. Siankärsämön kukilla elävät toukat ovat samean kellanvalkeita, kuviot vain hiukan tummemmat, usein savenkeltaiset.

Kotelo keskisuuri–suuri, kohtalaisen solakka, 8–10 mm, vaalean punaruskea, siipiaiheet savenruskeat. Pintarakenne hyvin karkea, pää ja keskiruumis vahvasti uurteiset, siipisuonet selvästi kohollaan. Metanotumissa harvakseltaan pistekuoppia. Labrum pyöristynyt tai pyöristyneen suunnikasmainen, tunnusomaisen sekavasti uurteinen ja ryppyinen. Dorsaaliura syvä, leveähkö, takareuna paksulti mustareunainen, mutta tuskin karvainen, siinä 5–7 suurta kaudaaliulkonemaa, joista keskimmäinen viereisiä hiukan suurempi, ulottuu korkeintaan n. 1/4 kohdalle 10. tergiittiä. Sivuviillos hyvin suuri, syvä, usein jatkuu matalana urana jaokkeen A10 poikki. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat vahvat. Kremaster selkäpuolelta katsottuna kohtalaisen erottuva, selvästi pitempi kuin tyvensä leveys, sivut ensin kuperat, kärjen edestä hiukan koverat, jolloin kärki on hiukan varsimaisesti pidentynyt. Pinta poikkiryppyinen, kremasterin tyvi vahvasti poikkiuurteinen. Kremaster dorsoventraalisesti litistynyt, vatsapuolelta katsottuna sen tyviosa vahvasti syvennyt. Sukaset D2 vahvat, paljon suuremmat kuin muut, mutta lyhyemmät kuin kremaster. D1:t lähtevät tavallisesti hiukan kremasterin keskikohdan takaa, Sd1:t silmiinpistävän läheltä D1:iä, paljon kauempaa L1:istä, nämä läheltä D2:ia. Sukaset D1, Sd1 ja L1 ovat lyhyet ja ohuet.

Ahdepikkumittari – Eupithecia millefoliata

Inga typprover

Typprov

Inga nationella vetenskapliga samlingsprov

Nationella vetenskapliga samlingsprov