Yleislaji

Paatsamasinisiipi esiintyy maassamme yleisenä kaikenlaisissa metsissä, pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Paatsama on sen toukkien tunnetuin ravintokasvi, mutta monen muunkin puuvartisen kasvin tiedetää nniille kelpaavan. Paatsamasinisiivellä on siten hyvät edellytykset menestyä Suomessa, tässä metsien maassa. Laji onkin valittu maamme kansallisperhoseksi.

Ilmastonmuutos

Paatsamasinisiipi on laajentanut levinneisyyttään 2000-luvulla yhä pohjoisemmaksi – ehkä jopa enemmän kuin mikään muu päiväperhoslajimme. Tähän sillä on hyvät edellytykset, sillä lajille sopivaa elinympäristöä on Lapissakin runsaasti tarjolla. Laji on siten selvästi hyötynyt ilmaston lämpenemisestä, sillä mitään muuta rajoitetta sen leviämisellä yhä pohjoisemmaksi ei ole. Etelämpänä lajin esiintymisessä ei kuitenkaan ole tapahtunut havaittavia muutoksia, vaan paatsamasinisiipi on ollut runsaudeltaan yksi vakaimmista päiväperhosistamme.

Tiesitkö tämän?

Lämpimänä kesänä paatsamasinisiivelle kehittyy joinakin vuosina myös toisen sukupolven yksilöitä. Tämä on päiväperhosilla harvinainen ominaisuus, sillä useimmat lajimme tuottavat aina vain yhden sukupolven kesässä. Muutamilla lajeilla on säännöllisesti kaksi sukupolvea (lanttuperhosella joskus kolmekin sukupolvea).

Suotuisina kesinä paatsamasinisiipi ehtii lisääntyä niin, että uusia aikuisia perhosia lentää jo heinäkuussa. Koteloitunut perhostoukka kehittyy toisen sukupolven perhoseksi, jos se on ehtinyt tietylle kehitystasolle tiettyyn päivämäärään mennessä. Tämä onnistuu vain, jos kesä on ollut aikainen ja tavanomaista lämpimämpi. Jos se ei saavuta kehitystasoa, kotelossa oleva toukka asettuu lepotilaan odottamaan seuraavaa kesää.

Ilmaston lämpeneminen on Suomessa yleisemminkin lisännyt sukupolvien määrää eri perhoslajeilla.

Tosteblåvinge – Celastrina argiolus

Inga typprover

Typprov

Inga nationella vetenskapliga samlingsprov

Nationella vetenskapliga samlingsprov