Blå jungfruslända – Calopteryx virgo

Neidonkorento on Suomessa yleinen ja esiintymispaikoillaan usein runsas laji, joka on levinnyt lähes koko Manner-Suomeen pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Koillis-Lapissa laji esiintyy Inarijärven lähialueiden virtaavilla vesillä. Ahvenanmaalla neidonkorento on harvinainen ja satunnainen sopivien elinympäristöjen vähäisyyden vuoksi.

Neidonkorennon levinneisyysalue ulottuu Irlannin ja Portugalin länsirannikoilta Euroopan halki, mutta ehkä Siperian länsiosiin jatkuva levinneisyysalueen itäraja on epäselvä (Boudot & Prentice 2015, 73). Koko levinneisyysalue painottuu läntiselle palearktiselle alueelle, ja neidonkorento onkin levinnyt pääosaan Eurooppaa lukuun ottamatta maanosan pohjoisimpia ja eteläisimpiä alueita. 

Neidonkorento on suhteellisen yleinen virtaavien vesien äärellä suuressa osassa levinneisyysaluettaan, mutta maatalousvaltaisilta alueilta ja saarilta laji voi puuttua kokonaan. Vaikka lajin levinneisyysalue painottuu Keski-Eurooppaan, on se siellä yleisesti ottaen immenkorentoa harvinaisempi. Neidonkorento on myös paikoittainen osissa Britteinsaaria ja Benelux-maita, joissa sen on havaittu taantuneen viime vuosisadalla.

Euroopan pohjois- ja eteläosissa laji harvinaistuu puuttuen esimerkiksi suurimmasta osasta Norjaa ja muun Fennoskandian pohjoisosia sekä Iberian niemimaan kuivia alueita. Pohjois-Afrikan rannikolle ulottuvalta levinneisyysalueen etelärajalta tunnetaan vain neljä esiintymispaikkaa Marokosta ja Algeriasta (Boudot & Prentice 2015, 73). 

Keski- ja Pohjois-Eurooppaan levinneisyydeltään painottuvan nimialalajin virgo lisäksi neidonkorennolta tunnetaan Etelä-Euroopassa esiintyvät alalajit festiva ja meridionalis.