Såpörtmal (raunikkikoi) – Caryocolum petryi

Siipiväli 9–11 mm. Pää vaaleanruskea, takaa tummempi; otsa valkeahkonharmaa. Huulirihmojen keskijaoke sisä- ja yläsivulta luunvalkea, ala- ja ulkosivulta vaaleanruskea, kärjestä tummempi; kärkijaoke musta, ± luunvalkokehnäinen. Tuntosarvet mustat, epäselvästi vaaleampirenkaiset. Keskiruumis ja siipikannet etusiipien väriset. Reidet kellertävänharmaat, ± mustakehnäiset, joskus täysin mustanruskeat, varsinkin ulkoa; sääret mustanharmaat, keskeltä ja kärjestä kellertävät, nilkat mustanharmaat, jaokkeiden päät kellertävät, sääret ja nilkat alapuolelta kellertävänharmaat. Takaruumis vaalean kellertävänharmaa – mustanruskea, jaokkeiden takareuna ja sivut vaaleammat.

Etusiivet mustanruskeat; niissä kaksi savenkellertävää poikkijuovaa: ensimmäinen siiven tyvialassa – kulkee viistosti etureunasta siipitaitteeseen; toinen keskialassa – etureunassa leveä, keskellä kapeneva, yhtyy takareunassa usein tyvialan viistoon poikkijuovaan. Poikkijuovat ovat ± tummakehnäisiä ja voivat erottua huonosti. Kostaali- ja tornaalilaikku savenkellertävät, erilliset tai yhtyneet, muodostavat kulman ulospäin, usein pienentyneet. Ripset kellertävänharmaat, niissä epäselvä, mustahko jakoviiru. Takasiivet harmaat.

Toukka n. 7 mm, samean harmaanvihreä tai kellertävänvihreä; nystyrät mustat, niissä valkeahko sukanen. Pää ja niskakilpi kiiltävänmustat; peräkilpi vaalean kellanruskea; rintajalat mustat; käsnäjalat harmaan- tai kellanvihreät.

Kotelo 4,2–4,6 mm, edestä leveä, takaa kapea, tylppäkärkinen; tummanruskea, etusiivet mustat. Tuntosarvien tyvien lähellä ei reunusrakenteita. Jaokkeen A7 selkäpuolella takareunassa kapea valkeahkojen karvojen reunus; peräpäässä ylä- ja alapuolella useita pitkiä, jäykkiä, sivuille suuntautuneita sukasia.

Koiraan sivulämssä sormimainen, kärjestä kaventunut; sacculus huomattavan leveä, pyöreäkärkinen. Vinculumin takareunassa kaksi paria yhtä suuria, läppämäisiä ulokkeita, jotka ovat syvän keskiloven erottamat. Aedeagus heikosti taipunut.

Naaraan takimmaiset apofyysit lähes neljä kertaa etummaisten pituiset. Ductus bursae suhteellisen kapea, sen takaosassa kapeat kitiiniliuskat.

Lentää heinäkuun alusta elokuun alkuun.

Toukka touko–kesäkuussa.

Toukka elää kangasraunikilla (Gypsophila fastigiata), putkimaisesti yhteenkudottujen lehtien välissä.

Koteloituu toukan ruokailupaikkaan.

Harjunrinteillä, törmillä, hiekkakankailla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Gregersen, K. & Karsholt, O. 2022. The Gelechiidae of North-West Europe. Norwegian Entomological Society, Oslo. 939 s.

Hofmann, O. 1899. Lita Petryi mihi. Eine neue Lita. Entomologische Zeitung 60: 139–144. Stettin.

Huemer, P. 1988. A taxonomic revision of Caryocolum (Lepidoptera: Gelechiidae). Bulletin of the British Museum (Natural History). Entomology series 57(3): 439–571.

Huemer, P. & Karsholt, O. 2010. Gelechiidae II (Gelechiinae: Gnorimoschemini). Microlepidoptera of Europe 6. Apollo Books, Stenstrup. 586 s.

Kaitila, J.-P. 1996. Suomen jäytäjäkoiden (Gelechiidae) elintavat. Baptria 21(2): 81–105.

Klimesch, J. 1954. Die an Caryophyllaceen lebenden europäischen Gnorimoschema Busck (=Phthorimaea Meyr.)-Arten. Ein Beitrag zur Kenntnis der Genitalmorphologie der Gelechiiden (Lep.). II. Teil: Die leucomelanellum-Gruppe (Rest) und die huebneri-Gruppe. Zeitschrift der Wiener Entomologischen Gesellschaft 39: 273–288, 335–341, 357–362.

Laasonen, E. M. & Laasonen, L. 2000. Raunikkikoi Caryocolum petryi (Hofman, 1899) (Lepidoptera, Gelechiidae) Suomessa. Baptria 25(4): 141–145.

Patočka, J. 1989. Über die Puppen der mitteleuropäischen Gelechiidae (Lepidoptera). 5. Teil, Tribus Gnorimoschemini. Věstník Československé Společnosti zoologické 53(2): 123–140.