Niittynurmikoi – Ochsenheimeria urella
- Översikt
- Bilder
- Identifiering
- Biologi
- Taksonomi
- Förekomst
- Prov
Beskrivning
Siipiväli 10–12 mm. Pään karvat pitkät, savenkeltaiset, jotkut ruskeakärkiset. Otsa valkea. Huulirihmat pitkäkarvaiset, alta valkeat, sivuilta ja päältä ruskeat; kärkijaoke lyhyt, valkea. Koiraan tuntosarvet tuskin lainkaan, naaraan melko vahvasti karkeiden, mustien suomujen paksuntamat keskikohdan ulkopuolelle; scapus alta valkea, selkäpuolelta harmaanruskea. Keskiruumis ruskeanharmaa. Jalat ruskeat, kannukset valkeat, nilkat valkorenkaiset. Takaruumis ruskeanharmaa, 6. jaoke vaaleankeltainen, perätupsu valkeahko.
Etusiivet kapeammat kuin ruisnurmikoilla (O. taurella), melko tumman harmaanruskeat, naaraalla usein harmahtavanokrat, enemmän tai vähemmän harmaanruskean sekaiset, niissä yksittäisiä mustia suomuja. Ripset tummanharmaat. Takasiivet vaskisen purppuranruskeat, tyvestä ohutsuomuiset korkeintaan 1/3 kohdalle; ripset ruskeanharmaat.
Mikroskopiska kännetecken
Koiraan tuba analis kitinisoitunut, kärki viistosti poikkipäinen, kulmat ± terävät. Sacculuksessa 10–16 pientä piikkiä. Anellus pääosin pitkänomaisten skleriittien peittämä. Aedeagus kapea.
Naaraan lamella postvaginalis vaihteleva, etuosasta usein viisto, siinä verkkomainen pintarakenne. Ductus bursaen liitoskohta corpus bursaen takapään sivulla.
Livscykel
Lentää heinä–elokuussa.
Toukka huhti–toukokuussa.
Beteende
Lentää aamulla auringonpaisteessa.
Toukka elää mm. lujajuolilla (Elytrigia) ja töpökattaroilla (Bromus). Nuori toukka kovertanee lehdessä joitakin päiviä, sitten kaivautuu varteen.
Koteloituu valkeahkoon koppaan olkien väliin tai maahan.
Habitat
Kedoilla, niityillä.
Tilläggsuppgifter
Referenser
Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.
Fischer von Röslerstamm, J. E. 1842. Ueber Ochsenheimeria (Hbn., Phygas Tr.) Taurella und ihre Verwandten. Entomologische Zeitung 3(9): 200–214. Stettin.
von Heinemann, H. 1870. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 1. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. 1–388.
Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.
Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.
Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.
Sutter, R. 1997. Beiträge zur Insektenfauna Ostdeutschlands: Lepidoptera – Ochsenheimeriidae. Beiträge zur Entomologie 47(1): 3–12.