Omenatarhakoi – Argyresthia curvella

Siipiväli 9,5–12 mm. Pää lumivalkea. Otsa hiukan kiiltävä, kellertävnvalkea. Huulirihmat valkeat. Tuntosarvien scapus valkea, hiukan paksuuntunut, etureunasta ripsinen; siima valko- ja harmaanruskearenkainen. Keskiruumis ja siipikannet lumivalkeat. Jalat kiiltävät, likaisenvalkeat; etujalkojen yläpuoli ruskeakehnäinen, muiden vaaleanruskea, täplikäs; takanilkkojen jaokkeiden päät tummimmat. Takaruumis ruskeanharmaa.

Etusiivet valkeat, harvaan tumman harmaanruskeariipusteiset; kuviot tumman harmaanruskeat: pieni, poikittainen laikku takareunassa 1/4 kohdalla; kapea poikkijuova etureunan keskikohdan ulkopuolelta takareunan keskelle, sekä epäsäännöllinen laikku siiven kärjen lähellä. Ripset siiven kärjen ympärillä samean vaaleanharmaat, kärjestä ruskeat, takareunan ripset ruskehtavanharmaat. Takasiivet harmaat; ripset kellertävänharmaat.

Toukka kellertävänvalkea; pää ruskea; niska- ja peräkilpi vaaleanruskehtavat.

Kotelo 3,5–3,7 mm, oranssinruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno, poikkiryppyinen – solumainen, takaruumiissa myös nystyinen. Imukärsä pitempi kuin etujalat, jotka ovat erillään toisistaan; on keskijalkojen kanssa rajakkain saman verran tai hiukan lyhyemmin kuin nämä keskenään. Leukarihmat kapeat ja terävät, etujalkojen kanssa rajakkain ja melko lyhyelti tuntosarvien kanssa. Jaokkeessa A10 vatsapuolelta katsottuna kremasterin 2 paria koukkuja. Kremasterin tyven vatsapuolella lisäksi 2 paria pieniä ja lyhyitä koukkuja, jotka eivät näy selkäpuolelta katsottuna, sijaitsevat laterokaudaalisesti anaalisaumaan nähden, ovat lähes yhdensuuntaiset ja suuntautuvat sivulle.

Koiraan aedeagus lähes 5 kertaa 8. tergiitin haarukan pituinen. 8. tergiitin V:n muotoisen haarukan haarat pitkät, kapeat.

Naaraan signum bumerangin muotoinen (joskus vastakkaiset sarvet ovat samassa linjassa), keskilevy toisella puolella pieni. Apofyysit huomattavan pitkät.

Lentää kesä–heinäkuussa.

Toukka syksystä toukokuuhun; talvehtii pienenä.

Lentää päivällä ja yöllä; tulee valolle.

Toukka elää omenapuilla (Malus), pienenä kukkasilmuissa, keväällä nupussa syöden kukan sisäosia. Nuput jäävät aukeamatta, koska verholehdet on kudottu yhteen.

Koteloituu löyhään, valkeahkoon koppaan maahan.

Hakamailla, puutarhoissa.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Friese, G. 1969. Beiträge zur Insekten-Fauna der DDR: Lepidoptera – Argyresthiidae. Beiträge zur Entomologie 19(7/8): 693–752.

Gershenson, Z. S. 1989. Family Argyresthiidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 456–472.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Huemer, P. 1988. Kleinschmetterlinge an Rosaceae unter besonderer Berücksichtigung ihrer Vertikalverbreitung (excl. Hepialidae, Cossidae, Zygaenidae, Psychidae und Sesiidae). Neue Entomologische Nachrichten 20: 1–376.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. 1998. Die Puppen der mitteleuropäischen Argyresthiinae (Lepidoptera, Yponomeutoidea, Yponomeutidae). Beiträge zur Entomologie 48(1): 179–200.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1847. Die Argyresthien. Linnaea Entomologica 2: 234–302, [II].