Siipiväli 6,6–7,5 mm. Sukupolvet erinäköiset. Kesäsukupolvi: Pää kullanokra, keskeltä hiukan valkeansekainen; otsa ja huulirihmat valkeat. Tuntosarvet harmaanruskean valkeat, päältä mustarenkaiset. Keskiruumis kullanokra, siipikansien sisäreunat ja keskijuova kapealti valkeat. Jalat harmaanruskean valkeat; etureidet ja -sääret sisäpinnalta mustahkot; etunilkat leveälti mustarenkaiset; keskisäärissä kolme viistoa, mustaa juovaa ulkopinnalla; keski- ja takanilkat leveälti mustarenkaiset.

Etusiivet kullanokrat; etu- ja takareunassa tummat varjot. Kuviot valkeat. Tyvijuomu ohut ja heikosti S:n muotoinen, ulottuu siiven keskikohtaan, sen reunoissa ei tavallisesti tummia suomuja. Etureunassa neljä hakastäplää, joista 1. on selvin; takareunassa kaksi tai kolme hyvin kapeaa ja viistoa hakastäplää, joista 3. heikko; kaikkien sisäreunassa tummaa kehnää. Siiven kärkiosan musta täplä pitkänomainen ja hajanainen. Ripset kellertävänvalkeat, tyviviiru kärjen ympärillä tumma. Takasiivet vaaleanharmaat; ripset vaalean kellertävänharmaat.

Syyssukupolvi: Pää musta, keskeltä valkeansekainen. Keskiruumis tummanruskea, kolme valkeaa juovaa epäselvät, koska koko pinta valkosirotteinen.

Etusiivet valkeiden ja mustahkonruskeiden suomujen peittämä ja siksi näyttävät harmailta; etupuoliskossa tyven ja 1. hakastäplän välissä sekä kärkipuoliskon diskaalialassa tiheään mustahkonruskeita suomuja, jotka muodostavat jokseenkin mustahkoja laikkuja tai juovia.

Toukka valkeahko; jaokkeet A1–A3 valkeankeltaiset ja takimmaiset hunajankeltaiset. Pää ruskea.

Kotelo 3,2–3,6 mm, tummanruskea. Metanotum ilman kuoppia lähellä takareunaa. Jaokkeen A7 takareuna vatsapuolella yksinkertainen. A8:ssa kaksi paria pitkiä sukasia. A9 ilman sukasia; siinä suurimmaksi osaksi pieniä piikkejä mikropintarakenteena. Kremaster liuskamaisesti kohollaan kärjestä ja pyöristynyt kaudaalisesti selkäpuolelta katsottuna. Sen piikit hiukan ylittävät liuskan. Kremaster sivulta katsottuna hyvin kapea, tyvestä kuroutunut ja vahvasti kupumainen selkäpuolelta. Kremasterissa 2 koukkua, jotka ovat melko lyhyet ja tyvestä leveät.

Niinimiinakoi – Phyllonorycter issikii