Elintavoiltaan erittäin monimuotoinen ryhmä.

Ravintona toukilla yleensä tuore tai lahoava kasviaines, joskus muu orgaaninen aines, kuten karvat ja höyhenet tai hyvin harvoin petoja. Toukat voivat olla miinaajia, kaivaen kiemurtelevia käytäviä kasvien lehtiin. Jotkin voivat leikata ravintokasvistaan toukkakotelon, suojuksen, jonka sisälle piiloutuvat. Toukat voivat aiheuttaa äkämiä (esim. jotkin kääriäiset, Tortricidae). Aikuisilla ravintona yleensä kukkien mesi ja muut kasvi- sekä orgaaniset nesteet, joskus siitepöly. Joillain lajeilla aikuiset eivät syö kehittymättömien suuosien vuoksi.

Tavallisesti erinomaisia lentäjiä. Jotkin lajit voivat vaeltaa useita tuhansia kilometrejä vaellusmatkoillaan, (esim. ohdakeperhonen, Vanessa cardui) Välimereltä Suomeen. Jotkin voivat lentää jopa paikallaan ja peruuttaa (kiitäjät, Sphingidae).

Voivat olla joko päiväaktiivisia (”päiväperhoset”) tai yöaktiivisia (”yöperhoset”).

Toukat voivat puolustautua saalistajia ja loisia vastaan eri tavoin joko käyttäytymisellään tai rakenteellisesti. Käyttäytymiseen liittyviä puolustautumistapoja ovat esimerkiksi seittisuojan kutominen (joskus jopa yhteinen koko toukkapesueella), pudottautuminen silkkirihman avulla pakoon tai syömänsä kasvin lehden kiertäminen rullalle suojamuodostelmaksi. Rakenteellisia puolustustapoja ovat esim. suojaväritys, joka muistuttaa erehdyttävästi syötävän kasvillisuuden muotoja (kryptisyys), varoitusväritys, joka kertoo toukan olevan myrkyllinen (aposematismi) tai ihoärsytystä aiheuttava karvoitus.

Aikuisten perhosten väritys on hyvin vaihteleva erilaisten puolustautumistaktiikoiden mukaan. Ne sulautuvat ja naamioituvat joskus väritykseltään lepopaikkojen taustaväreihin täydellisesti. Ne voivat olla väritykseltään myös räikeitä kertoen pahanmakuisuudestaan (aposematismi), kuten punatäpläperhoset (Zygaenidae). Joillain, useimmiten yöllä lentävillä, lajeilla on pelotusväritys: niiden takasiivissä on kirkkaita varotusvärejä ja -silmäkuvioita, joiden tarkoitus on pelästyttää saalistaja pois päivälevolla olleen perhosen luota. Ne voivat muistuttaa myrkkypistiäisiä (Batesin mimikry), kuten lasisiivet (Sesiidae). Aikuisilla voi lisäksi esiintyä värivaihtelua, esim. teollisuusmelanismia ja polymorfismia (vaihtelu lajin yksilöiden sisällä).

Fjärilar – Lepidoptera