P. robustoides on yksi yleisimmistä Ponto-Kaspian alueen katkoista. Sen alkuperäinen levinneisyysalue kattaa Kaspianmeren, Mustanmeren ja Asovanmeren rannikkoalueet, niihin laskevien jokien alajuoksut ja estuaarit sekä alueella sijaitsevat makeavetiset järvet.

1960-luvulla lajia istutettiin kalanruoaksi muun muassa Ukrainan ja Liettuan tekojärville, josta se kulkeutui jokia pitkin Itämereen yhteydessä olevaan, Liettuan ja Venäjän rajalla sijaitsevaan Kuurinhaffin merenlahteen. Vuonna 1988 se löydettiin myös Szczecin merenlahdesta Saksan ja Puolan rajalta ja 1999 Suomenlahden itäisimmästä osasta, Venäjän Nevanlahdelta. Monilla alueilla, kuten Virossa ja Latviassa, laji esiintyy vain paikallisesti rannikolla ja muutamassa järvessä, mutta Puolassa, Saksassa ja Liettuassa se on levinnyt suurten jokien ja kanaalien avulla laajalle alueelle.

Lajista ei ole vielä tehty havaintoja Suomen vesiltä, mutta sen kulkeutuminen Suomenlahden rannikkoa pitkin on mahdollista esimerkiksi laivojen painolastivesien mukana. P. robustoides sietää hyvin erilaisia suolapitoisuuksia: alkuperäisellä levinneisyysalueellaan laji elää ympäristöissä, joiden suolapitoisuus vaihtelee 0–23 promillen välillä. Itämerestä löytyy siis paljon sille potentiaalisia alueita, jotka vielä toistaiseksi ovat asuttamatta.

Pontogammarus robustoides