Pikkuhäivelude – Dichrooscytus gustavi

Laji on kuvattu Saksasta v. 1981, mutta se on aiemmin kuulunut lajiin Dichrooscytus valesianus Fieber, 1861, joka on eteläeurooppalainen vuoristolaji. Laji on esiintynyt alun perin kuivissa, lämpimissä ja avoimissa elinympäristöissä vuoristoalueilla, missä sen isäntäkasvi on ollut harokataja (Juniperus nana). Englannissa laji on kuvattu harvinaiseksi katajalla, ja sitä on tavattu Etelä- ja Keski-Englannin kalkkiperäisillä niityillä. Englannissa on tehty havainto isäntäkasvin vaihdoksesta kiinakatajalle (Juniperus chinensis)-lajille vuonna 1989.

Nykyisin lajia tavataan yhä useammin viljellyillä katajilla, erityisesti kiinankatajalla. Saksalaisen lähteen mukaan lajin isäntäkasveja olisivat myös rohtokataja (Juniperus sabina), himalajankataja (Juniperus squamata), valesypressit (Chamaecyparis) ja tuijat (Thuja). Ruokavalionsa laajentumisen vuoksi pikkuhäivelude on levinnyt uusiin elinympäristöihin. Laji on levinnyt läntiseen Eurooppaan, Brittein saarille, Hollantiin, Luxenburgiin, Saksaan ja Unkariin, mutta levinneisyysaluetta ei tunneta tarkasti. Itävallasta lajista on vanhoja havaintoja, samoin Puolassa lajin arvellaan esiintyneen jo 1900-luvun alkupuolella. Laji on havaittu Ruotsista vuonna 2017. Laji on havaittu Suomessa ensimmäisen kerran Tampereelta vuonna 2003, jonka jälkeen havaintoja on tehty harvakseltaan Etelä-Suomesta.