Leaf blotch of cereals – Rhynchosporium secalis

Rengaslaikun aiheuttaja on kuvattu ensimmäisen kerran vuonna 1897 Hollanissa rukiilta nimellä Marssonia secalis ja Saksassa rukiilta ja ohralta nimellä Rhynchosporium graminicola. Taudinaiheuttajan nimestä ja taksonomisesta asemasta vallitsi erilaisia käsityksiä 1930-luvun lopulle, jonka jälkeen R. secalis hyväksyttiin yleisesti taudinaiheuttajan nimeksi. Vuonna 2011 sienen ohraa vioittava muoto nimettiin R. commune- ja juolavehnää vioittava muoto R. agropyri-lajeiksi.

Vaikka rengaslaikkua on 1800-luvun lopulta alkaen todettu melko yleisesti ohralta ja rukiilta eri puolilla Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa, taudin taloudellinen merkitys alkoi lisääntyä vasta 1950–1960-luvuilla viljelyn erikoistumisen ja yksipuolistumisen myötä. 1970-luvun alkuun mennessä rengaslaikku oli kuvattu miltei 50 eri maasta ja etenkin viileän ja sateisen ilmaston alueilla se aiheuttaa merkittäviä tuhoja taudille otollisina vuosina.

Suomessa rengaslaikun esiintymisestä on raportoitu ensimmäisen kerran 1965, jolloin tautia esiintyi yleisesti Pohjois-Suomen ohrapelloilla. Vuosina 1971–1973 tehdyssä kartoituksessa rengaslaikkua todettiin ohrassa, rukiissa ja juolavehnässä kaikkialta Suomesta Lappia myöten. Tauti on nykyisinkin hyvin yleinen ja sitä löytyy ainakin joka toisella ohrapellolla, mutta oireiden ankaruus vaihtelee suuresti vuosittain ja alueittain.