Marisa cornuarietis

Paratiisikotilo on kotoisin Etelä-Amerikan pohjoisosista ja Keski-Amerikasta (maista mm. Bolivia, Brasilia, Costa Rica, Guyana, Kolumbia, Panama, Suriname, Trinidad ja Tobago sekä Venezuela). Vieraslajina se on levinnyt erityisesti Floridaan ja Yhdysvaltojen kaakkoisosiin, Kaliforniaan ja Texasiin sekä useille Karibianmeren saarille. Eräs luontoon leviämisen syy on akvaarioiden tyhjentämisten kautta. Lajia on istutettu myös Afrikkaan (mm. Egypti, Sudan ja Tansania).

Euroopassa lajia tavattiin ensi kerran Espanjassa vuonna 2014 ja seuraavana vuonna Unkarissa erään kylpylän lämpimän poistovesialueen liepeillä. Riski lajin leviämiselle lähivuosina on erityisesti Etelä-Euroopan maissa ja Iso-Britanniassa.

Paratiisikotiloa esiintyy ensisijaisesti makean veden virtaavissa ja seisovissa vesistöissä, kuten järvissä, joissa, lammissa, kastelukanavissa ja suoalueilla. Lajia tavataan pääsääntöisesti alle metrin syvyydessä. Paratiisikotilo on kaikkiruokainen, syöden eläviä ja hajoavia kasveja, kaloja sekä kotiloiden munia ja poikasia.

Ilmasto-olosuhteet, erityisesti lämpötilavaatimukset, rajoittavat lajin kykyä asettua uusille alueille. Laji viihtyy vesissä, joiden lämpötila on 18–30 °C, ihanteellisen lämpötilan ollessa 20–26 °C. Alle 18 °C:n lämpötilassa kotilo muuttuu passiiviseksi, eikä se selviä pitkään alle 12 °C:n lämpötiloissa. Kahdeksan asteen lämpötila on osoittautunut lajille kuolettavaksi jo kahdeksan tunnin altistuksen jälkeen. Tärkeä leviämistä rajoittava tekijä on myös veden kalsiumpitoisuus, sillä kotilo tarvitsee kalsiumia kuorensa muodostamiseen.

Paratiisikotiloa myydään maailmanlaajuisesti akvaarioliikkeissä. Lajia käytetään myös laboratorio- ja opetustarkoituksissa.