Liuskasammaleläin (Conopeum chesapeakensis) on Pohjois-Amerikasta peräisin oleva murtovesien sammaleläinlaji. Sen pienikokoisia ruskoleviä muistuttavat kasvustot koostuvat kellertävän ruskeista, liuskamaisesti haaroittuneista runkokunnista, jotka voivat kasvaa tiheinä muutaman sentin korkuisina tuppaina.

Liuskasammaleläin tavattiin Itämeressä ensi kerran vuonna 2023 Olkiluodon voimalan vedenottokanavista ja Kilpilahden satamasta Porvoossa. Laji elää ja lisääntyy vain murtovedessä, lähes suolattomasta runsassuolaiseen murtoveteen (suolaisuus 4-20 promillea). Miltei koko Itämeri vaikuttaa tässä mielessä sille suotuisalta ympäristöltä, ja lajin voi odottaa levittäytyvän nopeasti.

Liuskasammaleläinkasvustoja kehittyy kiinteille pinnoille kuten kiville, simpukankuorille, laiturirakennelmiin ja alusten pohjiin. Olkiluodon sammaleläimet kasvoivat kaspianpolyypin runkokuntiin kiinnittyneinä. Porvoossa havaittiin alustastaan irronnutta kasvustoa syvällä pohjalla.

Liuskasammaleläin on sukua Itämeren alkuperäiselle sammaleläinlajille leväruvelle (Einhornia crustulenta). Molempien lajien runkokunnat muodostuvat tiheästä verkkomaisesta kennostosta, jonka jokaisessa kennossa on yksittäinen, puolen millin mittainen eläinyksilö, tsooidi. Conopeum-kennosto kattaa sen liuskoittuneiden versojen molemmat pinnat, kun levärupi kasvaa vain alustan myötäisenä esimerkiksi kivillä tai simpukankuorilla.

Kullakin sammaleläimen tsooidilla on lonkeroviuhka, jolla se haroo vedestä ravinnokseen kasviplanktonia. Suvullisessa lisääntymisessä tsooidit päästävät sukusolunsa veteen, ja hedelmöittymisen jälkeen niistä kehittyy vapaasti uivia mikroskooppisia toukkia. Sammaleläinten toukkavaiheen kesto vaihtelee eri lajeilla ja voi kestää useita viikkoja, mutta tällä lajilla kestoa ei tunneta.

Toukkavaiheen lopuksi yksilö kiinnittyy pohjaan tai muulle kiinteälle pinnalle. Se alkaa lisääntyä silmikoimalla muodostaen rinnakkaisia tsooidijonoja, jotka haarautuvat ja muodostavat runkokunnan alun.