Bambusar – Bambusoideae

Bambujen alkuperäinen levinneisyysalue sijaitsee Aasiassa. Bambuja kasvaa myös Australiassa, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä eteläisessä Pohjois-Amerikassa. Suvut Sasa, Pseudosasa ja Pleioblastus esiintyvät alkuperäisinä Koillis-Aasiassa, Tyynenmeren rannikolla. Fargesia -suvun lajien levinneisyys puolestaan sijoittuu Kiinan sisäosiin.

Suomessa bambuja on istutettuina pihoissa ja puutarhoissa lajista riippuen joko etelärannikolla tai myös Keski-Suomessa ja Oulun seudulla. Viljeltävät bambut leviävät todennäköisesti puutarhajätteen huolimattoman käsittelyn takia kasvinpaloista. Kasvullisesti leviämisen tehokkuus riippuu lajista, mutta yleisesti bambut eivät leviä siemenistä.

Kymenlaakson rannikolla sijaitsevasta pienestä jalopuulehdosta löytyi syksyllä 2022 usean aarin kokoinen tiheä bambukasvusto, joka oli levinnyt sinne läheisestä puutarhasta. Tämä oli tiettävästi ensimmäinen havainto Suomessa luontoon karanneesta bambusta, joka on kasvuston laajuuden perusteella ollut paikalla jo useita vuosia. Laji on mahdollisesti pikkunietosbambu (Pleioblastus argenteostriatus) ja siitä on talletettu näyte Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmiin.

Suomessa on viljeltyinä tavattu 11 bambulajia em. suvuissa Sasa, Pseudosasa, Pleioblastus ja Fargesia. Suuri osa Suomessa myytävistä bambuista kuuluu Fargesia-sukuun ja ne leviävät kasvullisesti hyvin hitaasti. Vaikka Fargesia-suvun bambujen leviäminen olisi hidasta, on luontoon leviämisen riski silti potentiaalisesti korkea muille Suomessa tavatuille bambulajeille.