Töpöahdeyökkönen – Athetis furvula

Siipiväli 40–43 mm. Pää ja keskiruumis harmaat, punaruskean sekaiset; takaruumis punaruskea, heikosti harmahtavarenkainen.

Etusiivet vaalean tai tummanharmaat, ulkosarakkeen ulko-osa tummempi. Keskilinjalla ja siipitaitteessa punertavaa sävyä. Poikkiviirut tummat, hienot, heikosti vaaleareunaiset; keskivarjo selvä. Rengastäplä on musta, vaalearenkainen pilkku; munuaistäplä tumma, häipyvä puolikuu. Aaltoviiru kellertävänvalkea, sisäpuolelta tumman punertavavarjoinen. Ulkoreunassa rivi pieniä, mustia puolikuita, joita reunustaa sisäpuolelta valkea, aaltoileva juova. Takasiivet vaalean ruskehtavanharmaat; ulkoreunajuova hieno, ruskea.

Toukka savenvärinen, tummapilkkuinen; etummaisissa jaokkeissa vaalea sivujuova; joka jaokkeen sivuilla takaosassa 4 viistoa, keltaista, mustareunaista juovaa. Pää tumma.

Lentää kesä–elokuussa.

Toukka elo–toukokuussa; talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää tatarkasveilla (Polygonaceae), ratamokasveilla (Plantaginaceae) ja asterikasveilla (Asteraceae).

Stepeillä, kuivilla niityillä, metsänreunoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Svenska fjärilar

Hampson, G. F. 1909. Catalogue of the Noctuidae in the Collection of the British Museum. Catalogue of the Lepidoptera Phalaenae in the British Museum VIII: i–xiv, 1–583, [CXXIII–CXXXVI].

Kanarskyi, Y., Geryak, Y. & Lyashenko, E. 2011. Ecogeographic structure of the moth fauna (Lepidoptera, Drepanoidea, Bombycoidea, Noctuoidea) in upper Tisa River basin and adjacent areas (Ukraine). Transylvanian Review of Systematical and Ecological Research 11: “The Upper Tisa River Basin”, s. 143–168.

Rákosy, L. 1996. Die Noctuiden Rumäniens (Lepidoptera Noctuidae). Stapfia 46: 1–648.

Warren, W. 1909–1913. Family: Noctuidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 3. Volume: The Noctuid Moths. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. s. 9–444.