Okratupsukoi Mompha ochraceella

Beskrivning

Siipiväli 14–16 mm. Pää, otsa ja huulirihmat kellertävänvalkeat. Tuntosarvet kellertävänharmaat, ruskearenkaiset, scapus kellertävänvalkea. Keskiruumis okrankeltainen. Sääret ja nilkat häipyvästi vaaleatäpläiset. Takaruumis vaalean ruskehtavanharmaa, vatsapuolelta vaaleanokra.

Etusiivet kalpean okrankeltaiset, epämääräisesti tummemman keltavarjoiset, varsinkin siipitaitteesta ja keskikohdan ulkopuolelta. Suomutupsuja 4: ruskeat – tummanruskeat takareunan 1/5 ja 1/2 kohdissa, okra siipitaitteessa lähellä tyveä ja valkea siipitaitteessa kahden tummanruskean tupsun välissä. Ripset keltaiset, niissä kärjen ympärillä hyvin himmeä jakoviiru. Takasiivet kiiltävän kellertävänvalkeat.

Toukka vaaleankeltainen; pää vaaleanruskea.

Mikroskopiska kännetecken

Koiraan uncus vankka. Cucullus enemmän kuin 8 kertaa leveytensä pituinen; sacculus leveä, kapenee asteittain keskikohdan jälkeen, sitten kapenee jyrkästi tylppään kärkeen, ulottuu cuculluksen kärkeen. Transtilla suuri, pyöreäkärkinen. Anelluksen liuskat n. 1/3 aedeaguksen pituudesta, levenevät kärkeen päin. Aedeaguksessa koukkumainen kornuutti.

Naaraan 8. tergiitti leveä, kitinisoitumaton osa sen takareunassa selvä, U:n muotoinen. Lamella post- ja antevaginaliksen kitinisoitumat osittain yhtyneet, leveät, takana U:n muotoinen sisentymä, ulkonevat sivuilla; sinus vaginalis suuri ja hyvin litteä. Ductus bursae takaa suppilomainen, sen keskellä nuijamainen kitinisoituma, joka on enemmän kuin puolet ductuksen leveydestä, etuosa heikosti kitinisoitunut.

Livscykel

Lentää kesä–heinäkuussa.

Toukka elo–toukokuussa; talvehtii keskenkasvuisena.

Beteende

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää karvahorsmalla (Epilobium hirsutum). Nuori toukka kovertaa varren kuoressa ja nävertää vartta aiheuttaen epäsäännöllisiä käytäviä. Se siirtyy juuriin juuri ennen talvea ja talvehtii siellä. Keväällä palaa varteen, jossa se tekee käytäviä alaosissa ja siirtyy alalehtiin, jossa tekee läiskäkoverteen lehden keskisuoneen. Voi tehdä useampia koverteita.

Koteloituu viimeiseen koverteeseen vaaleanokraan koppaan.

Habitat

Jokien ja ojien reunoilla.

Referenser

Frey, H. 1860. Das Elachistiden-Geschlecht LavernaLinnaea Entomologica 14: 180–205.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Koster, J. C. & Sinev, S. Yu. 2003. Momphidae, Batrachedridae, Stathmopodidae, Agonoxenidae, Cosmopterigidae, Chrysopeleiidae. Microlepidoptera of Europe 5. Apollo Books, Stenstrup. 387 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Riedl, T. 1984. Klucze do oznaczania owadów Polski. Część XXVII. Motyle – Lepidoptera. Zeszyt 32. Stathmopodidae, Batrachedridae, Blastodacnidae, Momphidae, Cosmopterigidae, Chrysopeleiidae. Polskie Towarzystwo Entomologiczne, Państwowe Wydawnictwo Naukowe, Warszawa–Wrocław. 106 s.

Schütze, K. T. 1931. Die Biologie der Kleinschmetterlinge unter besonderer Berücksichtigung ihrer Nährpflanzen und Erscheinungszeiten. Handbuch der Microlepidopteren – Raupenkalender – geordnet nach der illustrierten deutschen Flora von H. Wagner. Verlag des Internationalen Entomologischen Vereins e. V., Frankfurt am Main. 235 s.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Källa: Laji.fi artbeskrivningar
Författare av artbeskrivningen:

Harri Jalava

CC BY 4.0