Blåbandad jungfruslända – Calopteryx splendens

Immenkorento on Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen laji, mutta puuttuu laajalti saaristoalueilta.  Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu suunnilleen Suomen kapeimpaan kohtaan saakka. Toukkavaiheet tarvitsevat neidonkorentoa korkeamman veden lämpötilan, mikä rajoittaa lajin esiintymistä pohjoisessa. 

Immenkorennon levinneisyysalue ulottuu Irlannista Euraasian halki Baikaljärven itäpuolelle saakka. Levinneisyysalue yltää pohjoisessa Fennoskandian eteläosiin ja etelässä pääosaan Etelä-Eurooppaa. 

Immenkorento on yleinen virtaavien vesien äärellä suuressa osassa levinneisyysaluettaan. Maatalousvaltaisilla alueilla laji korvaa usein neidonkorennon, joka puolestaan on tavallisempi vuoristometsien puroilla. Toisaalta immenkorennon esiintyminen on esimerkiksi Keski-Aasian kuivilla alueilla keskittynyt vuoristoiseen maastoon (Boudot & Prentice 2015, 72). Immenkorento taantui neidonkorennon tavoin suuressa osassa Eurooppaa 1900-luvun aikana, mutta vesien tilan parannuttua laji on levittäytynyt takaisin laajoille alueille. 

Immenkorennon väreissä ja kuvioinnissa on paljon muuntelua levinneisyysalueen eri osissa, mutta myös jopa saman populaation sisällä. Immenkorennon alalajeina on pidetty sen laajimmalle levinneen nimialalajin splendens lisäksi esimerkiksi muotoja amasina, ancilla, balcanica, caprai, cartvelica, faivrei, hyalina, intermedia, mingrelica, njuja, syriaca, taurica, tschaldirica sekä useita muita mahdollisia alalajeja, joista monen taksonominen asema on laajalti epäselvä. 

Iberian niemimaalla ja Etelä-Ranskassa immenkorennon korvaa sille läheistä sukua oleva iberianimmenkorento (Calopteryx xanthosoma).