Kylänäädän alkuperäinen levinneisyys on kaksijakoinen. Se on levinnyt laajalti Euroopassa. Toisaalta lajia tavataan vuoristoseuduilla Keski-Aasiassa. Lähimpänä Suomea Virossa on kylänäätiä. Tiettävästi niitä ei ole luontaisesti Pietarin alueella. Tallinna – Moskova lienee lajin pohjoinen raja.

Laji ei ole uhanalainen, ja se on IUCN:n Least Concern -luokassa. Laji on viihtyy kulttuurin parissa selvemmin kuin tavallinen näätä, vaikka sitä tavataankin metsissä ja kallioisissa ympäristöissä, ja tehomaatalous haittaa sen toimeentuloa. Kylänäätä viihtyy myös esikaupunkialueilla, varsinkin jos sopivia pesäkoloja on käytettävissä.

Lokakuussa 2017 Kotkassa käveli keskustassa paikalliseen ravintolaan sisään eläin, jota ensin luultiin näädäksi. Eläin oli hyvin kesy ja laiha. Paikallinen eläinsuojeluneuvoja otti otuksen haltuunsa. Tarkoitus oli myöhemmin eläimen vahvistuttua palauttaa se luontoon. Valokuvista kuitenkin näkyi selvästi, että kyseessä oli kylänäätä. Eläin oli kuitenkin jossain vaiheessa karannut hoitohäkistään, ja talon koirat olivat tappaneet tämän Suomen ensimmäisen kylänäädän. Vuonna 2024 kylänäädästä saatiin neljä havaintoa Kotkan seuduilta. Nämä yksilöt olivat jääneet supikoiraloukkuihin.

Eläimen alkuperä ei ole tiedossa. Kesyys viittaisi siihen, että se on ollut lemmikkinä. Venäläisillä on nykyisin tapana pitää kaikenlaisia näätäeläimiä (vrt. esim. soopeli) lemmikkeinä. On siis mahdollista, että otus olisi ollut turistien karannut lemmikki. Toinen vaihtoehto on, että otus olisi tullut Virosta jonkun rekka-auton kyydissä; eläimen kesyys ei kuitenkaan tue tätä.

Stenmård – Martes foina