Hopprätvingar – Orthoptera

Suorasiipiset (Orthoptera) ovat vaihtelevankokoisia, yleensä pitkäjalkaisia ja usein ääntelyyn kykeneviä hyönteisiä.

Suorasiipisten tylpänmuotoisessa päässä on erittäin vaihtelevan pituiset tuntosarvet, suuret verkkosilmät ja useimmilla lisäksi 2-3 pistesilmää tai joskus ei pistesilmiä ollenkaan. Suuosat ovat purevat ja ne osoittavat alaspäin. Suorasiipisten keskiruumiin etuselkä on satulamainen ja se ulottuu kylkiin. Joillakin lajeilla (okasirkat, Tetrigidae) etuselkä voi olla okamaisesti pidentynyt ja ulottua takaruumiin kärkeen tai selvästi sen yli. Keskiruumiissa on yleensä kaksi paria siipiä, mutta siivet voivat puuttua tai olla surkastuneita. Etusiivet ovat yleensä pitkät, jäykät ja paksuhkot. Takasiivet ovat yleensä kalvomaiset ja usein suuremmat kuin etusiivet, levossa ne ovat laskostettuina etusiipien alle, mutta avataan lentäessä. Lepoasennossa siivet ovat kattolaskuisesti ja peittävät takaruumista. Suorasiipisten takajalat ovat yleensä pitkät ja voimakkaat hyppyjalat: takajalat ovat usein pidemmät ja isommat kuin muut jalkaparit. Takaruumiin 2-3 viimeisessä jaokkessaa on pari lyhyitä, 1-jaokkeissa peräsukasia, joiden pituus vaihtelee. Naarailla on takaruumiin kärjessä munanasetin, jonka pituus vaihtelee. Tietyillä ryhmillä (hepokatit, Tettigoniidae) munanasetin pitkä ja erottuva, toisissa lyhyt (heinäsirkat, Acrididae ja okasirkat Tetrigidae).

Ruumiin pituus maailmalla 5-155 mm.

Suomen suurin laji ruumiiltaan jopa 40 mm (naaras) pitkä niittyhepokatti, Decticus verrucivorus.

Toukat ovat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä. Aivan ensimmäinen toukkavaihe on matomainen siihen asti, että maahan tai kasvin sisään munitusta munasta kuoriutuva toukka saavuttaa maan tai kasvin pinnan ja luo nahkansa. Sen jälkeen toukka muistuttaa siivetöntä aikuista, kunnes nahanluontien kautta saa lopulta siivet.

Koiraat houkuttelevat ja kosiskelevat usein naaraita luokseen sirittävän ääntelyn avulla. Parittelun jälkeen naaraat asettavat hedelmöittyneet munat munanasettimella maahan tai kasvien sisään.

Muodonvaihdos on vähittäinen. Toukka on aikuisen kaltainen, mutta siivetön. Toukkavaiheiden määrä vaihtelee 5–11 välillä, mutta joskus niitä on sisätiloissa esiintyvillä lajeilla vielä enemmän.

Elinkierto kestää suomalaisilla lajeilla yleensä vuoden: muninta syksyllä, kuoriutuminen keväällä, aikuistuminen kesällä ja kuolema syksyllä. Joillain lajeilla elinkierto voi olla kaksivuotinen.

Talvehtiminen yleensä munana, mutta mahdollista aikuisena tietyillä ryhmillä. Sisätiloissa ihmisen seuralaisena elävät lajit ovat aktiivisia ympäri vuoden.

Sekä toukat että aikuiset ovat enimmäkseen kasvinsyöjiä, mutta osa petoja, jolloin käyttävät ravinnokseen muita hyönteisiä.

Lahkon tunnusomainen piirre on aikuisten sirittävä ääni, ”soitto”, joka syntyy kahden hampaisen tai poimuisen ruumiinosan hangatessa toisiaan vasten.  Ääntelyn avulla houkutellaan parittelukumppania ja useimmiten vain koiraat sirittävät. Ääntelyn voimakkuus ja taajuus ovat lajityypillisiä.

Vain muutamat lajit ovat aikuistuttuaan hyviä lentäjiä. Useimmiten suorasiipiset lentävät vain lyhyitä matkoja nopein pyrähdyksin. 

Suorasiipisten alalahkojen välillä on selviä eroja biologiassa. Heinä- ja okasirkat (alalahko Caelifera, suom. ”miekankantajat”, Karjalainen 2009) ovat enimmäkseen päiväaktiivisia, nopeasti liikkuvia, visuaalisesti erottuvia kasvinsyöjiä. Hepokatit, hyppysirkat ja sirkat (alalahko Ensifera, suom. ”kaivertimenkantajat”, Karjalainen 2009) taas ovat puolestaan yleisimmin yöaktiivisia, väritykseltään naamioituvia ja ravinnonhankintatavoiltaan petoja, omnivoreja tai kasvinsyöjiä.

Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä. Jotkin lajit ihmisen pöytävieraita.

Taloudellinen ja ekologinen merkitys tunnettu: voivat olla elintarvike- tai kasvituholaisia, mutta toisaalta niitä voidaan käyttää ihmisten ja lemmikkieläinten ravinnoksi.

Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. — Blackwell Publishing. 584 s.

Karjalainen, S. 2009: Suomen heinäsirkat ja hepokatit. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 208 s.

McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. — Oxford University Press. 318 s.

Kreik. orthos = suora, ptera = siivet. Lahkon tieteellinen nimi Orthoptera viittaa lahkon edustajien siipien suoruuteen lepoasennossa.