Sparris (ruokaparsa) – Asparagus officinalis

Parsa hemmottelee makuhermoja! Maasta keväällä nousevat versot ovat keitettyinä erityisen herkullisia. Satoa korjataan vain muutaman viikon ajan, minkä jälkeen parsan annetaan kasvaa vapaasti. Kesällä sen ”hörsyiset” lehdet henkivät puutarhaan herkkää kauneutta; usein parsan afrikkalaisia sukulaisia käytetäänkin kukkakaupoissa leikkovihreänä. Kasvin punaiset marjat ovat hyvin koristeellisen näköisiä mutta myös myrkyllisiä ja sisältävät kitkerää asparagiinia. Myrkyllisyydestä huolimatta linnut voivat vahingoittumatta syödä marjoja. Samalla ne tulevat myös huomaamattaan levittäneeksi parsan siemeniä, jotka kulkeutuvat ehjinä niiden ruuansulatuskanavan läpi uusille kasvupaikoille. Lintujen värinäkö tekee niistä erityisen persoja punaiselle värille; siksi monet lintupölytteiset kukat tai lintulevitteiset marjat ovat punaisia.

Parsan alkuperäiset luonnonkannat luetaan viljelykasvien luonnonvaraisiin sukulaislajeihin (CWR eli crop wild relative -laji), ja siksi se kuuluu arvokkaina suojeltavien lajien prioriteettilistalle. Näiden pohjoiseen sopeutuneiden populaatioiden kohdalla geeniperimän säilyttäminen tulevaisuuden varalle on ensiarvoisen tärkeää. Ilmaston muuttuessa tai uusien kasvitautien uhatessa villien sukulaisten geeniperimästä voidaan saada arvokkaita ominaisuuksia ja geneettistä monimuotoisuutta jalostettujen viljelylajikkeiden perimän laajentamiseksi.

Lisätietoa Nordic Crop wild relative -projektista.