Vuorimunkki on Suomessa eteläinen, jonka katkonainen pohjoisraja kulkee Satakunnasta (Säkylänharju) Keski-Suomen (Vaarunvuori) kautta Pohjois-Karjalaan (Pärnävaara). Pärnävaaran kasvupaikka on maailman pohjoisin luontainen esiintymä. Pääosa vuorimunkin kasvustoista on vanhaa perua, sen otaksutaan saapuneen Suomeen lämpimällä Litorina-kaudella, jolloin nykyinen paleomereinen levinneisyyskuva on muodostunut.

Vuorimunkilla on esiintymäkeskittymiä eteläisen Suomen jylhäkallioisilla seuduilla. Mielenkiintoisella tavalla esiin nousevat rapakivialueet: laaja Viipurin rapakivimassiivi Kaakkois-Suomessa ja pienempi Laitilan rapakivialue Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajalla. Lisäksi Varsinais-Suomen eteläosan vuorimaaseudulla sitä on Lohjanjärven–Hiidenveden alueelta länteen Särkisaloon ja Kemiönsaarelle, sekä Hämeessä useilla paikoilla Päijänteen ja Etelä-Savossa Saimaan rantojen korkeilla kallioilla. Vuorimunkista on jonkin verran havaintoja painolastin ja muun liikenteen mukana tulleista yksilöistä rannikolta, mutta näistä tuloyrityksistä ei ole muodostunut pysyvää kantaa.

Blåmunkssläktet – Jasione