Hernettä tuotetaan ihmisravitsemukseen käyttötarkoituksesta riippuen joko kuiva- taituoreherneeksi. Sikojen ja siipikarjan rehustukseen käytettävä herne kuivataan, mutta nautakarjan ja muiden märehtijöiden ruokintaan tuotettu herne-viljakasvusto voidaan korjata myös säilörehuksi (Pursiainen ja Tuori 2008).

Herne sisältää lajikkeesta riippuen noin 21 % proteiinia ja 44 % tärkkelystä (Feedipedia 2017). Herneen proteiini sisältää runsaasti lysiiniä, jota viljoissa puolestaan on niukasti. Toisaalta herneessä on viljoja niukemmin rikkiä sisältäviä aminohappoja, metioniinia ja kysteiiniä. Yhdistämällä hernettä tai muita palkokasveja viljoihin saadaankin ihmiselle paremmin sopiva aminohappokoostumus kuin kummastakaan niistä yksinään. Haitta-ainepitoisuudet ovat lajikeominaisuuksia, mutta nykyaikaisten lajikkeiden tanniini-, trypsiini-inhibiittori- ja lektiinipitoisuudet ovat pieniä eivätkä ne vähennä rehun tai ruoan sulavuutta merkitsevästi. Suuri kuitupitoisuus (16 %) ja oligosakkaridit voivat kuitenkin aiheuttaa ihmisille ja yksimahaisille eläimille vatsavaivoja.

Ärt (satoherne) – Lathyrus oleraceus

Inga typprover

Typprov

Inga nationella vetenskapliga samlingsprov

Nationella vetenskapliga samlingsprov