Lintujen luokan tieteellinen nimi aves on monikkomuoto lintua tarkoittavasta latinan sanasta avis.

Lintu-sanalla on varma etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. lyydin, vepsän, viron ja liivin lind, karjalan ja vatjan lintu. Vastineita on esitetty myös etäsukukielistä, mutta nämä ovat etenkin äännesuhteiden takia jossakin määrin epävarmoja, esim. pohjoissaamen loddi, marin ludo 'sorsa', mansin lunt 'hanhi' ja unkarin lúd 'villihanhi'. Etävastineiden epävarmuudesta huolimatta sanaa pidetään yleensä vanhana ja omaperäisenä. Sanan alkuperäiseksi asuksi on etäsukukielten perusteella rekonstruoitu lunta. Jos itämerensuomalaisten kielten lintu juontuisi tästä alkumuodosta, siinä olisi oletettava epäsäännöllisiä äänteenmuutoksia. Toisaalta lintu-sanalle on esitetty vastineeksi hantin sanaa lintõ, joka merkitsee aivan tiettyä lintulajia, pulmusta. Tässä tapauksessa suomalais-ugrilainen rekonstruktio olisi linta. Suomen kirjakielessä lintu on esiintynyt Agricolasta alkaen. Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637 mainitaan myös lintukotolainen 'kääpiö'. Uskomusten mukaan lintukoto oli maailman äärillä sijaitseva paikka, johon muuttolinnut lensivät talveksi. Koska siellä taivas näytti kaareutuvan matalalle ja lopulta maahan asti, siellä elävien ihmisten uskottiin olevan kääpiöitä (Häkkinen 2005).

Ryggradsdjur – Vertebrata