Rosenfink – Carpodacus erythrinus

Punavarpunen on euraasialainen laji, jonka levinneisyys ulottuu Keski-Euroopasta ja Fennoskandian itäosista laajana vyöhykkeenä Aasian itäosiin asti. Punavarpuset talvehtivat trooppisessa Aasiassa, minne myös eurooppalaiset linnut muuttavat. Suomessa punavarpusen yhtenäinen levinneisyysalue yltää eteläiseen Lappiin asti, tyypillistä pesimäympäristöä ovat maatalousalueet ja erilaiset pensaikkoiset ympäristöt. Tihein pesimäkanta on Etelä- ja Keski-Suomessa, kannanarvio vaihtelee 100 000 – 150 000 parin välillä (BirdLife International 2022, Valkama ym. 2011). Suomessa rengastetuista linnuista on löytöjä kaakkoiselta muuttoreitiltä, yksi rengastettu lintu on löydetty Israelista ja toinen Kazakstanista yli 3 000 kilometrin päästä rengastuspaikasta. Ilmeisesti osa Ruotsin pesimäkannasta muuttaa Suomen kautta (Valkama ym. 2014).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella punavarpusta tavataan säännöllisenä läpimuuttajana sekä pesimälajina. Punavarpunen on myöhäinen saapuja, ensimmäisiä yksilöitä havaitaan toukokuun puolivälissä ja kevään päämuutto toukokuun lopussa. Rengastustietojen perusteella punavarpusten vuorokausiaktiivisuus muistuttaa muita peippolintuja, ja linnut liikkuvat aktiivisimmin pari tuntia auringonnousun jälkeen. Vanhat koiraat saapuvat keskimäärin kuusi päivää aikaisemmin kuin naaraat ja nuoret linnut (Lehikoinen ym. 2016).

Syysmuutto käynnistyy heinäkuun puolivälin jälkeen, punavarpuset poistuvat Suomesta pääsääntöisesti elokuun aikana ja syyskuussa laji on jo hyvin harvalukuinen. Syksyllä vanhat punavarpuset rengastettiin keskimäärin kaksi viikkoa ennen nuoria, vanhat linnut poistuvat pesimäpaikoiltaan varhain (Lehikoinen ym. 2015). Useimpina aamuina muutolla havaitaan muutamia tai toistakymmentä yksilöä, huippumuutot kattavat useita kymmeniä lintuja.