Gulsparv – Emberiza citrinella

Keltasirkku on euraasialainen laji, levinneisyyden kattaessa suurimman osan Euroopasta ja alueita Aasian keskiosista. Suomessa keltasirkkua tavataan lähes koko maassa, yhtenäisen levinneisyysalueen yltäessä Rovaniemen seudulle, pohjoisempana kanta on harvempi. Keltasirkku on erilaisten avomaiden ja kulttuuriympäristöjen laji, se pesii niin peltojen reunametsissä kuin hakkuutaimikoillakin. Suomen pesimäkannan kooksi on arvioitu noin 1,1 miljoonaa paria. Keltasirkku on osittaismuuttaja, ja suuri osa pesimäkannasta talvehtii pesimäalueiden lähistöllä (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2014, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella keltasirkkua tavataan ympäri vuoden. Kevätmuutto ajoittuu maaliskuun alulta toukokuun puoliväliin, päämuutto havaitaan huhtikuun alussa. Keltasirkku on Tulliniemen alueella harvalukuinen, mutta melko säännöllinen pesimälaji. Syyskuun puolella havaitaan syksyn ensimmäisiä liikkujia, ja syysmuutto on voimakkaimmillaan lokakuun puolivälistä marraskuun alkuun.

Keltasirkku ei ole Haliaksella kovinkaan runsaslukuinen muuttaja, nykyään havaitaan korkeintaan muutamien kymmenien yksilöiden muuttoja. Nuoret muuttavat ennen vanhoja lintuja, ja nuorista linnuista naaraat muuttavat ennen koiraita (Lehikoinen ym. 2015). Monilla keltasirkun kaltaisilla sukupuolidimorfisilla lajeilla nuoret koiraat muuttavat nuoria naaraita myöhemmin, koiraat ilmeisesti käyttävät aikaa tulevien reviirien etsimiseen ennen syysmuuttoa (Lehikoinen ym. 2017). Keltasirkku on aamuvirkku laji, jonka muuttajamäärät ovat suurimmillaan heti auringonnousun jälkeen (Lehikoinen ym. 2011).