Puukiipijän levinneisyysalue on hyvin laaja, kattaen laajoja osia Länsi-, Keski- ja Pohjois-Euroopasta, jatkuen yhtenäisesti Aasian havumetsävyöhykkeitä pitkin aina Japaniin asti. Suomessa puukiipijän yhtenäinen levinneisyysalue yltää eteläiseen Lappiin asti. Puukiipijälle kelpaavat kaikenlaiset metsät, kunhan saatavilla on jykeväkaarnaisia ja iäkkäitä puita. Suomen pesimäkannan kooksi on arvioitu noin 200 000 paria. Puukiipijä on osittaismuuttaja, monin paikoin paikkalintu, mutta nuoret yksilöt sekä pohjoisessa ja idässä pesivät linnut muuttavat (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Puukiipijä on Haliaksella säännöllinen pesimälaji ja läpimuuttaja. Kevätmuutto alkaa aikaisin, maaliskuun alkupuoliskolla, ja on esimerkiksi tiaisten tapaan melko vaatimaton. Puukiipijä pesii aseman alueella yhden tai kahden parin voimin, ja paikkalintuna sitä havaitaan säännöllisesti talvikausien ajan. Syysmuutto alkaa elo-syyskuun vaihteessa, päämuutto havaitaan lokakuun aikana, ja määrät putoavat nopeasti marraskuun puolella. Parhaimpina päivinä niemenkärjestä käsin havaitaan muutamia kymmeniä yksilöitä. Puukiipijät voivat liikkua huomaamattomasti tiaisparvien mukana, ja muuton kulkua seurataan myös rengastusmäärien avulla. Nuoret puukiipijät muuttavat keskimäärin kaksi viikkoa aikaisemmin kuin vanhat (Lehikoinen ym. 2015). Suomessa rengastettujen puukiipijöiden ulkomaanlöydöt ovat lähinnä Itämerta ympäröivistä maista (Valkama ym. 2014).

Trädkrypare – Certhia familiaris

Inga typprover

Typprov

Inga nationella vetenskapliga samlingsprov

Nationella vetenskapliga samlingsprov