Kirjokertun pesimäalueet ulottuvat Keski- ja Kaakkois-Euroopasta Lähi-itään ja Keski-Aasiaan. Kirjokerttujen talvehtimisalueet keskittyvät Kenian ja Tansanian savannialueille, suhteellisen pienelle alalle pesimäalueen laajuuteen nähden. Suomessa kirjokerttu esiintyy levinneisyytensä luoteisrajalla, ja pesimäkannan nykykooksi on arvioitu 200-800 paria. Levinneisyys rajoittuu maan lounaisosiin. Kirjokerttu pesii erilaisissa puoliavoimissa ympäristöissä, Suomessa tyypillisiä pesimäpaikkoja ovat saariston katajikkoiset saaret ja laidunmaat, sekä pensoittuvat pellot (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

Suomen pesimäkanta on taantunut voimakkaasti, sillä 1980-luvulla kannan kooksi arvioitiin noin 2 500 paria. Taantuman tarkkoja syitä ei tunneta, taustalla on todennäköisesti talvehtimisolosuhteiden muutokset Itä-Afrikassa (Valkama ym. 2011). Kirjokertun on havaittu taantuvan muuallakin levinneisyysalueensa reunoilla, mikä viittaa myös vähenemisen syiden olevan talvehtimisalueilla, sillä vastaavaa vähenemistä ei ole havaittu lajin ydinalueilla (BirdLife International 2019, PECMBS 2024).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella kirjokerttu on kesäkuukausien laji, joka saapuu myöhään ja poistuu aikaisin. Kevään ensimmäiset yksilöt on havaittu toukokuun puolivälin jälkeen, ja päämuutto ajoittuu kesäkuun alkuun. Syysmuutto alkaa heinä-elokuun vaihteessa, ja syyskuun alussa voi nähdä kauden viimeisiä lintuja. Nuoria lintuja havaitaan joskus loppusyksystä, Haliakselta on kaksi syyskuun lopun ja yksi marraskuulle ajoittuva havainto. Suomen pesimäkannan taantuminen näkyy myös Haliaksen havaintomäärien voimakkaana taantumisena seurantajakson aikana. Kirjokerttu pesi Haliaksen toiminnan alkuvuosina säännöllisesti jopa useamman parin voimin, mutta lajin taantuma on näkynyt myös Uddskatanilla. 2000-luvulla pesintöjä on todettu hyvin harvoin, viimeisin on vuodelta 2011.

Höksångare – Curruca nisoria