Hernekertun levinneisyysalue kattaa suurimman osan Euroopasta, sekä Länsi- ja Keski-Aasiasta. Hernekertut talvehtivat Keski- ja Itä-Afrikassa, Lähi-idän eteläosissa sekä Intian niemimaalla. Suomessa hernekerttu on runsaslukuinen pesimälaji, jonka yhtenäinen levinneisyysalue yltää eteläiseen Lappiin asti. Hernekerttu pesii erilaisissa puoliavoimissa ympäristöissä, kuten metsien reunoilla, katajikkoisilla saarilla ja kedoilla, sekä puutarhoissa ja pihaympäristöissä. Suomen pesimäkannan kooksi arvioidaan 250 000 – 400 000 hernekerttuparia (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011). Suomessa rengastetut hernekertut suuntaavat syysmuutolla kaakkoon, ja ne ilmeisesti kiertävät Välimeren Lähi-idän länsiosien kautta (Valkama ym. 2014).

Esiintyminen Haliaksella

Kevään ensimmäiset hernekertut saapuvat Haliakselle usein huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Hernekerttu on yömuuttaja, jonka muuton kulkua seurataan paikallisten, aseman alueella muutolta levähtävien lintujen määrien perusteella. Suurin osa asemalla rengastetuista linnuista rengastetaan aamun ensi tuntien aikana (Lehikoinen ym. 2011). Kevään päämuutto havaitaan hieman toukokuun puolivälin jälkeen, aseman rengastusten mediaanipäivä on 20.5., joka kuvastaa muuton kulkua hyvin. Vanhat linnut muuttavat keskimäärin viisi vuorokautta aikaisemmin kuin nuoret (Lehikoinen ym. 2016). Hernekerttu on aseman alueella säännöllinen pesimälaji.

Syysmuutto alkaa heinäkuun puolivälin jälkeen. Päämuutto havaitaan elokuun puolivälissä, ja rengastusten mediaanipäivä 16.8. kertoo myös hyvin muuton kulusta. Vanhat linnut muuttavat keskimäärin kuusi vuorokautta ennen nuoria (Lehikoinen ym. 2015). Muutto hiipuu kohti syyskuun loppua, ja lokakuun puolella hernekerttu on jo harvinaisuus. Marraskuussa 1994 asemalta löytyi poikkeuksellisen myöhäinen hernekerttu, joka 20 vuotta löydön jälkeen varmistui ensimmäiseksi Suomessa havaituksi halimodendri-alalajin hernekertuksi, joka pesii Kazakstanin länsiosista Kiinan itäosiin (Lehikoinen 2015).

Haliaksella kerättyä aineistoa on käytetty useissa eri pitkän matkan muuttajien muuttokäyttäytymistä selvittävässä tutkimuksessa. Esimerkiksi ensimmäisten kevätmuuttajien saapumisajankohtaan vaikuttavat huhtikuun lämpötilat Balkanin seudulla, ja päämuuton ajoittumiseen Keski-Euroopan ja Eteläisen Fennoskandian lämpötilat toukokuussa. Hernekerttu on esimerkkilaji siitä, kuinka pitkänmatkan muuttajat säätelevät muuttonopeuttaan muuttoreitin lämpötilavaihtelujen kanssa (Halkka ym. 2011). Hernekerttujen syysmuutto etenee hitaammin, kuin syysmuutto pitkänmatkan muuttajilla keskimäärin (Yohannes ym. 2009).

Ärtsångare – Sylvia curruca