Gransångare – Phylloscopus collybita

Tiltaltti pesii läpi lauhkealla ja boreaalisella vyöhykkeellä Länsi-Euroopasta aina Tyynellemerelle asti. Länsi-Euroopassa esiintyy nimialalaji, joka on levittäytynyt Etelä-Ruotsiin viime vuosikymmeninä ja runsastunut voimakkaasti (Hansson ym. 2000, Ottoson ym. 2012). Suomessa pesivän alalajin abietinus levinneisyys kulkee Puolasta Uralin länsipuolelle ja talvialueet sijaitsevat luultavimmin Itä-Afrikassa sekä Välimeren ympäristössä (Valkama ym. 2014). Uralilta itään tavataan alalajia tristis, jota pidetään myös omana lajinaan jossain yhteyksissä (esim. del Hoyo 2019). Suomessa alalaji abietinus esiintyy Etelä-Lappia myöten valoisissa ja tuoreissa kuusikoissa sekä kuusisekametsissä (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella tiltaltti on läpimuuttaja, vaikkakin keväällä ja alkukesästä muutaman päivän ajan reviiriä pitäviä lintuja havaitaan. Tiltaltti ei ole tiettävästi pesinyt alueella. Laji on yömuuttaja ja rengastusten perusteella valoisaan aikaan aamuaktiivinen. Valtaosa rengastuksista tehtiin keväin ja syksyin aamun muutaman ensimmäisen tunnin aikana, jolloin yömuutolta laskeutuneet linnut ovat vielä aktiivisia ja saattavat jatkaa vielä muuttoaan puita pitkin (Lehikoinen ym. 2011). Alalajit collybita ja tristis ovat asemalla harvalukuisia harhailijoita. Nimialalaji collybita on tavattu asemalla vuosina 2007–2017 24 kertaa huhti-kesäkuussa ja kerran lokakuussa (BirdLife Suomi 2024). Alalaji tristis puolestaan on tavattu kerran toukokuussa ja 13 kertaa syys-lokakuussa vuosien 1984–2017 välillä (BirdLife Suomi 2024).

Tiltaltin kevätmuutto alkaa huhtikuun alussa ja huipentuu toukokuun alkuun. Lajin iänmääritys on keväällä hankalaa ja aineisto ikäluokkien muutonajoittumisen vertailuun niukkaa (Lehikoinen ym. 2016). Rengastusaineisto kuitenkin paljasti, että nimialalajin collybita yksilöt tavattiin noin kaksi viikkoa myöhemmin kuin Suomessa pesivän alalajin abietinus (Lehikoinen ym. 2016). Tiltaltteja tavataan kesäkuun loppuun asti pieniä määriä, mutta heinä-elokuussa laji on Haliaksella vain satunnainen. Syysmuutto alkaa syyskuun alkupuolella ja huipentuu kuun loppuun ja lokakuun alkuun, minkä jälkeen muutto hiipuu marraskuun alkuun mennessä. Ikäluokkien välillä ei havaittu rengastusaineiston perusteella eroa syysmuutonajoittumisen välillä (mediaani 30.9.), mutta sen sijaan alalajin tristis yksilöt havaittiin keskimäärin 20 päivää myöhemmin (Lehikoinen ym. 2015).