Kärrsångare – Acrocephalus palustris

Luhtakerttunen on eurooppalainen laji, sen esiintymisalueet ulottuvat Ranskasta ja Saksasta Lähi-Itään, Fennoskandian eteläosiin ja Venäjän länsiosiin. Se on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii Kaakkois-Afrikassa (BirdLife International 2021). Suomessa luhtakerttusta tavataan levinneisyysalueensa pohjoisreunalla, vahvimman kannan keskittyessä maan eteläosiin. Pesimäympäristöä ovat erilaiset puoliavoimet maastot, kuten niityt, pusikkoiset ojanvarret ja villiintyneet puutarhat. Se on melko harvalukuinen, pesimäkanta on arvioitu 1 500 – 2 000 parin suuruiseksi (Valkama ym. 2011). Rengaslöytöjen perusteella luhtakerttuset muuttavat talvehtimisalueilleen Välimeren itäosien kautta. Etelä-Afrikasta on yksi suomalainen rengaslöytö (Valkama ym. 2014).

Esiintyminen Haliaksella

Luhtakerttusta tavataan Haliaksella säännöllisenä, mutta harvalukuisena läpimuuttajana ja pesimälajina. Tyypillisen yömuuttajan yksilömääriä seurataan myös rengastuksen avulla. Se on myöhäinen saapuja, kevään ensimmäisiä voi havaita toukokuun puolivälissä ja päämuutto etenee toukokuun lopulta kesäkuun puoliväliin. Syysmuutto on huomaamatonta ja elokuun puolivälin jälkeen luhtakerttunen on jo hyvin harvinainen. Vanhat linnut muuttavat keskimäärin kaksi viikkoa aikaisemin kuin nuoret, vanhat ovat valmiita syysmuutolle heti pesintöjen jälkeen (Lehikoinen ym. 2015). Rengastukset painottuvat aamupäivään, kun yömuuton jäljiltä niemeen saapuneet linnut liikkuvat aktiivisemmin esimerkiksi ruokailupaikkoja etsien (Lehikoinen ym. 2011).