Blåhake – Luscinia svecica

Sinirinta on laajalle levinnyt laji. Euroopan levinneisyysalueet keskittyvät Pohjoiseen Fennoskandiaan ja Itä-Europpaan, ja laji pesii laikuittaisesti myös Länsi- ja Keski-Euroopassa. Levinneisyys jatkuu laajana vyöhykkeenä Venäjän arktisen ja boreaalisen vyöhykkeen kautta Alaskaan asti. Sinirinnat talvehtivat sekä Saharan eteläpuolella Sahelin vyöhykkeellä sekä eteläisessä Aasiassa. Suomessa sinirinta pesii lähinnä maan pohjois- ja koillisosissa, erityisesti tunturikoivikoissa ja pajukoissa, usein soiden tai vesistöjen reunamilla. Läpimuuttajana sitä tavataan koko maassa. Suomessa pesii arviolta 30 000 – 100 000 sinirintaparia. Suomen läpi muuttaa Skandinaviassa pesiviä sinirintoja, ja Suomessa pesivät sinirinnat muuttavat syksyllä kaakkoon eteläisen Aasian talvehtimisalueille (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Sinirinta on Haliaksella läpimuuttaja, jonka esiintyminen painottuu keväälle. Ensimmäiset yksilöt havaitaan toukokuun alussa, ja nopeasti etenevä kevään päämuutto havaitaan toukokuun puolivälissä. Huippupäivinä aseman alueelta löytyy useita kymmeniä muutolla levähtäviä sinirintoja. Kesäkuukausina lajista ei ole lainkaan havaintoja. Syysmuutto ajoittuu kevätmuuttoa pitemmälle jaksolle, elokuun puolivälistä lokakuun alkuun, mutta on esiintymiseltään kevätmuuttoa vaisumpi.

Pienen rengastusaineiston perusteella sinirintakoiraat muuttavat keväällä naaraita hieman aikaisemmin reviirejä valtaamaan (Lehikoinen ym. 2016), ja syysmuutolla vanhat linnut muuttavat hieman aikaisemmin kuin nuoret (Lehikoinen ym. 2015). Vuorokausirytmiltään sinirinta käyttäytyy kuin tyypillinen yömuuttaja, kun huomattava osa linnuista rengastetaan aamuhämärän aikaan. Kevätkaudella lintuja rengastetaan myös läpi valoisan ajan, ilmeisesti lintujen on ruokailtava aktiivisesti koko valoisan ajan nopean kevätmuuton takia (Lehikoinen ym. 2011).