Näktergal – Luscinia luscinia

Satakielen levinneisyysalue levittäytyy eteläisestä Fennoskandiasta ja Itä-Euroopasta Venäjän keskiosiin, Kazakstanin pohjoisosia sivuten. Suomessa satakielen yhtenäinen levinneisyysalue keskittyy maan eteläosiin, mutta lajia tavataan Oulua, Kemiä ja Kuusamoa myöten. Suomessa pesii arviolta 18 000 – 25 000 satakieliparia, laji suosii sopivan aukkoisia ja ryteikköisiä lehtimetsiä, lehdonreunuksia ja puistometsiköitä pesimäympäristönään. Satakielet talvehtivat eteläisessä Afrikassa (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Ensimmäiset satakielet saapuvat Haliakselle huhti-toukokuun vaihteessa. Satakieli on yömuuttaja, joten muuton kulkua seurataan paikallisten yksilöiden määriä havainnoimalla. Kevään päämuutto osuu toukokuun loppupuolelle, ja vanhat linnut saapuvat reviireilleen keskimäärin viisi vuorokautta nuoria aikaisemmin (Lehikoinen ym. 2016). Satakieli vakiintui Tulliniemen alueen pesimälajiksi seurantajakson aikana, ja nykyään aseman alueella pesii 6-8 satakieliparia (Lehikoinen ym. 2008).

Syysmuutto on melko huomaamaton lajin piilottelevan käyttäytymisen takia, rengastustietojen mukaan päämuutto ajoittuu elokuun puoliväliin. Nuorien ja vanhojen lintujen syysmuuton ajoittuminen ei eroa merkittävästi (Lehikoinen ym. 2015). Vanhat linnut sulkivat täydellisen sulkasadon ennen syysmuutolle lähtöä, nuorilla sulkasato on osittainen. Satakieliä rengastettiin eniten aamu- ja iltahämärissä, ja lajin vuorokausidynamiikka noudattaa yömuuttavien lajien tyypillistä aktiivisuutta (Lehikoinen ym. 2011).