Mustaotsalepinkäinen pesii Välimeren pohjoisrannikolta ja Itä-Euroopasta aina Kazakstanin aroille asti. Sitä tavataan avomailla hedelmätarhojen, puistokujien, pensaikkojen, viljelysmaiden ja metsänreunojen liepeillä. Linnut talvehtivat eteläisessä Afrikassa. Lajin kanta on taantunut voimakkaasti; mahdollisesti tehomaatalouden kasvaessa ja viljelysten yksipuolistuessa (BirdLife International 2018).

Suomeen näitä pitkänmatkan harhailijoita on eksynyt noin 370 yksilöä vuoden 2023 loppuun mennessä, ja on ollut jokavuotinen harvalukuinen rariteetti vuodesta 1980 lähtien. Yli puolet Suomessa tavatuista lepinkäisistä on havaittu touko-kesäkuussa (BirdLife Suomi 2024).

Haliaksella mustaotsalepinkäinen on havaittu kaksi kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä. Tyypilliseen aikaan, alkukesästä, ensimmäinen lintu havaittiin 24.5.1989 (BirdLife Suomi 2018) ja viimeisin 3.6.1995 (Nikander ym. 1996). Vuoteen 2000 mennessä laji oli vieraillut Hankoniemellä kymmenisen kertaa, ja sen jälkeen 2010-luvulla vain kahdesti. Ilmeisesti Haliaksen lähiympäristö ei ole suosiollinen biotooppi lajille.

Svartpannad törnskata – Lanius minor

Inga typprover

Typprov

Inga nationella vetenskapliga samlingsprov

Nationella vetenskapliga samlingsprov