Isokirvisen pääsääntöiset pesimäalueet sijaitsevat Aasiassa, Kazakstanin itäosista ja Venäjän keskiosista Mongoliaan, Kiinaan ja Venäjän itäosiin. Lajista on kuvattu viisi eri alalajia. Isokirviset talvehtivat eteläisessä Aasiassa, mutta niitä harhautuu säännöllisesti Eurooppaan (BirdLife International 2021).

Suomessa isokirvinen on jokavuotinen alueharvinaisuus, jonka esiintyminen painottuu syksylle elokuun lopulta marraskuun alkuun. Kevätkausina se on selvästi harvalukuisempi, havaintojen keskittyen toukokuun alkupuoliskolle. Suomessa vuosittaiset yksilömäärät vaihtelevat noin 10-50 yksilön välillä (Rissanen ym. 2019, Rissanen ym. 2014).

Haliaksella isokirvinen on havaittu viitisenkymmentä kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä, havaintoja tehtiin eniten vuosien 2010-2019 aikana. Lisäksi asemalta on muutamia havaintoja lajilleen määrittämättömästä isokokoisesta kirvisestä (iso-/mongolian-/nummikirvinen). Paras aika lajin näkemiseen Haliaksella on syyskuun puolivälistä lokakuun puoliväliin.

Större piplärka – Anthus richardi