Gulärla – Motacilla flava

Keltavästäräkin levinneisyys kattaa suurimman osan Euroopasta ja pohjoisesta Aasiasta. Eri alalajeja tunnetaan runsaasti, ja elinympäristöjen kirjo on laaja; keltavästäräkki pesii erilaisissa avoimissa ympäristöissä, kosteikoista ja laidunmaista pohjoiselle tundralle. Keltavästäräkit talvehtivat Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja trooppisessa Aasiassa (BirdLife International 2019). Keltavästäräkkiä tavataan Suomessa koko maassa, mutta levinneisyys on harvaa järvi-Suomen alueella ja etelässä. Vahvin kanta sijaitsee Lapin aapasuovyöhykkeellä. Eteläisen Suomen keltavästäräkit pesivät enimmäkseen pelloilla, rantaniityillä ja suurimmilla luonnontilaisilla soilla. Pesimäkannan kooksi on arvioitu n. 600 000 paria (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella kevään ensimmäiset keltavästäräkit havaitaan toukokuun alkupuoliskolla, ja vaatimaton kevätmuutto on ohi kesäkuun alkuun mennessä. Laji ei pesi Tulliniemen alueella, joten kesäkuukausien havainnot painottuvat elokuulle lajin syysmuuton alkuun. Elokuu onkin parasta aikaa nähdä keltavästäräkkejä Hangossa. Päämuutto osuu elokuun loppupuoliskolle, ja parhaina aamuina Haliakselta lasketaan toistatuhatta muuttavaa keltavästäräkkiä. Syysmuutto on yleensä ohi syyskuun puoliväliin mennessä, joskin viimeisiä muuttajia voi havaita vielä lokakuulla. Rengastusaineiston perusteella koiraat muuttavat syksyllä noin viikkoa ennen naaraita. Lähisukulaislaji västäräkillä ei havaittu vastaavaa eroa muuton ajoittumisessa sukupuolten välillä (Lehikoinen ym. 2015).