Ladusvala – Hirundo rustica

Haarapääsky on holarktinen laji, se pesii suurimmassa osassa Euraasiaa ja Pohjois-Amerikkaa, puuttuen lähinnä arktisimmilta alueilta. Talvehtimisalueet yltävät laajalti Etelä-Amerikkaan, Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan, Kaakkois-Aasiaan ja Australian pohjoisosiin (BirdLife International 2018). Suomessa haarapääskyä tavataan koko maassa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta, ja nykyisen pesimäkannan kooksi on arvioitu 100 000 – 150 000 paria. Haarapääskyt tekevät pesänsä tyypillisesti erilaisiin rakennuksiin ja rakenteisiin, ja pesivät muiden pääskyjen tapaan sekä ryhmissä, yhdyskunnissa, että yksittäispareina (Valkama ym. 2011). Suomalaiset haarapääskyt talvehtivat rengastustietojen perusteella eteläisessä Afrikassa (Valkama ym. 2014).

Esiintyminen Haliaksella

Ensimmäiset haarapääskyt saapuvat Hangon lintuasemalle huhtikuun loppupuolella. Kevään päämuutto havaitaan toukokuun puolivälissä, ja kevätmuutto jatkuu kesäkuun puolelle. Syysmuutto käynnistyy heinäkuun lopussa, ja syksyn päämuutto havaitaan elokuun lopussa ja syyskuun alussa. Parhaat päivämuutot ovat yltäneet lähes tuhanteen yksilöön. Syysmuutto hiipuu syyskuun kolmannen viikon jälkeen, ja viimeisiä haarapääskyjä näkyy vielä lokakuun lopussa. Haarapääsky kuuluu aseman alueen pesimälinnustoon, yksi pari pesii lähes vuosittain asemarakennuksen seinustalla.

Haarapääskyn pesimäkausi on pitkä, ja osa Suomessa pesivistä pareista kasvattaa kaksi poikuetta saman pesimäkauden aikana. Pitkä pesimäkausi taas vaikuttaa pitkään syysmuuttokauteen; ensimmäisen poikueen linnut kiertelevät kaukanakin pesimäpaikoista ennen muutolle lähtöä. Myös toisen poikueen linnut kiertelevät pesästä lähdön jälkeen ja ennen syysmuuttoa, mutta kiertelyaika jää lyhyemmäksi, suunnaten syysmuutolle kymmenisen päivää nuorempina kuin ensimmäisen poikueen linnut (Valkama ym. 2014). Hangon lintuasemalla kerätty rengastusaineisto osoittaa, että vanhat linnut lähtevät syysmuutolle nuoria aikaisemmin, keskimäärin kolme viikkoa ennen nuoria lintuja. Nuorien lintujen kiertelyn lisäksi eroa voisi selittää haarapääskyjen sulkasatostrategia, kun vanhat linnut eivät suli ennen muutolle lähtöä (Lehikoinen ym. 2015).