Sånglärka – Alauda arvensis

Kiurulla on hyvin laaja levinneisyysalue, se pesii suurimmassa osassa Eurooppaa, paikoin Luoteis-Afrikassa ja Lähi-idässä, levinneisyyden jatkuessa leveänä vyöhykkeenä Keski- ja Itä-Aasiaan. Läntiset ja eteläiset populaatiot ovat paikkalintuja, pohjoiset ja itäiset lähimuuttajia, kiurut talvehtivat mm. Länsi- ja Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, Intian niemimaan luoteisosissa ja Kiinan itäosissa. Kiuru on alun perin aroympäristöjen ja muiden luontaisten avomaiden laji, joka on levittäytynyt maatalousympäristöihin (BirdLife International 2021).

Suomessa kiurun yhtenäinen levinneisyysalue yltää Pohjois-Karjalaan, Kainuuseen ja Kemi-Tornion seudulle. Lapissa on harva pesimäkanta, pohjoisimmasta Suomesta on vain joitakin reviirihavaintoja. Kiuru suosii avoimia, vähintään kymmenen hehtaarin kokoisia peltoaukeita ja alueita, joilla on viljelyskauden alkaessa valmiiksi kasvipeitettä. Pesimäkanta on arvioitu noin 350 000 – 400 000 parin suuruiseksi (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Kiurua tavataan Haliaksella säännöllisenä läpimuuttajana. Esiintyminen painottuu keväälle, ensimmäiset saapuvat talven ankaruudesta riippuen helmikuun loppupuolella tai maaliskuun alussa. Päämuutto etenee maaliskuun puolivälistä huhtikuun loppuun. Kesäkausina se on aseman alueella harvalukuinen ja syysmuutto on kevätmuuttoa vaatimattomampaa, ajoittuen syyskuun puolivälistä loka-marraskuulle. Kiurut saapuvat Suomeen laajalla rintamalla ja huippumuutot Haliaksella kattavat muutamien satojen lintujen päiväsummia. Erityisesti takatalvien aiheuttamat pakomuutot voivat olla näyttäviä.