Trädlärka – Lullula arborea

Kangaskiuru pesii suurimmassa osassa manner-Eurooppaa ja paikoin Luoteis-Afrikassa, pesimäalueet ulottuvat Pyreneiden niemimaalta Fennoskandian eteläosiin, Lähi-itään, Itä-Eurooppaan ja Venäjän länsiosiin. Pohjoiset ja itäiset populaatiot ovat lähimuuttajia, eteläiset paikkalintuja (BirdLife International 2021). Suomessa kangaskiurun levinneisyys keskittyy eteläiseen Suomeen, mutta levinneisyys jatkuu laikuittaisena Pohjois-Pohjanmaalle asti. Mieluisinta pesimäympäristöä ovat valoista kalliomänniköt, harjut, hiekkakuoppien laitametsät, sekä kallioisten alueiden paahteiset männikkölaikut. Pesimäkanta on arvioitu 4 000 – 7 000 parin suuruiseksi (Valkama ym. 2011). Kangaskiurut muuttavat Suomesta lounaaseen, muutamia rengaslöytöjä on oletetuilta talvehtimisalueilta Alankomaista ja Ranskasta (Valkama ym. 2014).

Esiintyminen Haliaksella

Kangaskiuru on Haliaksella säännöllinen läpimuuttaja. Se on varhainen saapuja, kevään ensimmäisiä voi havaita jo maaliskuun alkupuoliskolla ja päämuutto etenee maaliskuun loppupuolelta huhtikuun alkupuoliskolle. Se on säännöllinen pesijä Hankoniemellä, mutta ei aseman alueella.

Kangaskiurun esiintyminen painottuu syksylle, varsinainen syysmuutto alkaa elokuun lopulla ja määrät kasvavat tasaisesti kohti syyskuun lopun ja lokakuun alkupuolen päämuuttoja. Suomen parhaimmat kangaskiurumuutot nähdään Haliaksella, yleensä päämuutot kattavat useiden kymmenien yksilöiden päiväsummia, mutta asemalta on vuoden 2020 loppuun mennessä havaittu viisi yli sadan yksilön päivämuuttoa. Parhaat päivät ovat toistaiseksi olleet 348 muuttavaa syyskuun lopussa 2007 ja 212 muuttavaa lokakuun alussa 2020. Lokakuun loppua kohti yksilömäärät vähenevät, syksyn viimeisiä muuttajia voi havaita vielä marraskuun ja joulukuun alun aikana.