Pohjantikkaa esiintyy Euraasian lisäksi myös Pohjois-Amerikassa, levinneisyyden painottuessa pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle. Suomessa lajia tavataan koko maassa. Pohjantikka on havupuuvaltaisten metsien laji, ja tarvitsee reviirilleen lahoavaa tai lahonnutta puuta (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella pohjantikan esiintyminen vaihtelee voimakkaasti muiden tikkalajien tavoin. Pohjantikka ei pesi aseman alueella. Esiintyminen painottuu syksyllä, keväthavaintoja tunnetaan vain muutamia. Rengastusten perusteella muutto on voimakkaimmillaan lokakuun puolivälissä, mutta silloinkin laji on yleensä melko harvalukuinen. Rengastetuista linnuista kaksi kolmasosaa on koiraita, ja vaeltajien koirasvoittoinen sukupuolijakauma poikkeaa monen muun vaelluslajin naarasvoittoisesta jakaumasta (Lehikoinen ym. 2014).

Aseman aineistossa näkyy vuoden 2008 huippuvaellus, jolloin parhaana yksittäisenä päivänä laskettiin 70 muuttavaa pohjantikkaa. Pohjantikan havaintomäärät vähenivät hieman pitkällä aikavälillä, Suomen pesimäkannan on arveltu taantuneen Suomen eteläisessä osassa (Valkama ym. 2011). Lisäksi Haliaksella ilmeisesti havaitaan huomattavasti maamme ulkopuolelta saapuvia lintuja, kuten myös valkoselkätikalla ja palokärjellä.

Tretåig hackspett – Picoides tridactylus