Esiintyminen Haliaksella

Helmipöllö on Haliaksella rengastetuin pöllölaji, vuoden 2012 loppuun mennessä kertyi rengastuksia yli 1300 yksilöstä (Lehikoinen ym. 2014). Haliaksen helmipöllöhavainnot ovat lähes ainoastaan syksyltä, syyskuun lopulta marraskuun alkuun, painottuen lokakuun puoliväliin. Helmipöllö on ilmeisen yöaktiivinen laji ja niitä saadaankin hyvin pyydystettyä Haliaksella verkoilla läpi yön. Jonkinlaisia huippuja pyyntimäärissä näyttäisi olevan juuri ennen puoltayötä, sekä juuri ennen auringonnousua (Lehikoinen ym. 2011).

Helmipöllön havaintomäärät Haliaksella vähenivät merkittävästi seurantajakson aikana, vähenemisen taustalla on eteläisen Suomen pesimäkannan taantuminen, mitä ilmeisimmin tehostuneen metsätalouden ja luonnontilaisten metsien katoamisen takia. Syysmuutto viivästyi keskimäärin kahdeksalla vuorokaudella. Syysmuuton ajoittumisen muutoksia ei ole tutkittu yhtä systemaattisesti kuin kevätmuuton, ja ilmastonmuutoksen vaikutus lintujen muuton ajoittumiseen kevätkaudella on ollut merkittävää (Lehikoinen ym. 2019).

Suuret helmipöllöjen syksyiset määrät Haliaksella kertovat selkeästi heikosta myyrätilanteesta syksyllä, mutta on myös yhteydessä hyvään pesimämenestykseen, eli hyvään myyrätilanteeseen edellisenä keväänä (Pietiläinen 2017). Suuresta vuosittaisesta vaihtelusta huolimatta Haliaksen vuosittaiset havaintomäärät ovat vähentyneet voimakkaasti ja tilastollisesti merkitsevästi, joten kuvio on yhteneväinen eteläisen Suomen trendin kanssa (Lehikoinen ym. 2008). Haliaksen selkeä ennätysvuosi 1989 osuu ajallisesti yhteen Honkalan ym. (2023) esittämään valtakunnallisen seurannan parhaaseen pesivään parimäärään. Noin kolme neljäsosaa Haliaksen iälleen määritetyistä helmipöllöistä on nuoria (Lehikoinen ym. 2014). Sukupuolelleen niitä ei ole määritetty, mutta valtaosin vanhempien ikäluokkien edustajat lienevät naaraita, kuten monilla muillakin pöllöillä.

Pärluggla – Aegolius funereus