Skatgök – Clamator glandarius

Harakkakäkeä esiintyy runsaimmin Afrikassa, ja Euroopassa on vakiintunut kanta (<250 000) Välimeren ympäristössä. Laji viihtyy kuivahkoissa metsissä, savanneilla ja viljelysmailla. Euroopassa sitä tavataan korkkitammien, pinjojen ja oliivipuiden seurassa. Laji lisääntyy varislintujen (Euroopassa varsinkin harakan) siivelläeläjänä. Harakkakäki on muuttolintu, joka talvehtii enimmäkseen Afrikassa, pienin määrin myös Espanjassa (BirdLife International 2018). Nuoria harhailijoita tavataan heinä-elokuussa satunnaisesti aina Pohjoismaita myöten. Ruotsiin niitä on eksynyt yhdeksän yksilöä (Raritetskatalogen 2022). Suomessa laji on havaittu kahdesti, joista ensimmäinen Kokkolassa lokakuussa 1946 (Lindholm ym. 2008).

Haliaksella Suomen toisen, poislentävän harakkakäen, löysi 14.8.2007 Jarmo Ruoho (Lindholm ym. 2008). Se onneksi laskeutui mäntyyn, ja myös asemakonkari Aatu Vattulainen ehti havaita sen todeten ällistyneenä: ”Elämäni kovin rarihavis.” (Velmala 2007)