Sahapistiäiset (Symphyta) ovat vaihtelevankokoisia hyönteisiä, joiden tärkein erotustuntomerkki muihin pistiäisiin (Hymenoptera) verrattuna on niiden takaruumiin kiinnittyminen koko leveydeltään keskiruumiiseen.

Sahapistiäisten pää on vahvasti kitinisoitunut ja erittäin kova. Se liittyy keskiruumiiseen ohuen ”niskan” avulla, joten se on liikkuvainen ja voi pyöriä eri suuntiin melko vapaasti. Päässä on verkkosilmät, jotka ovat usein suuret ja lisäksi yleensä kolme pistesilmää, mutta pistesilmät voivat myös puuttua tai olla surkastuneet. Tuntosarvet ovat pitkät, osoittavat tavallisesti eteenpäin tai kaareutuvat taaksepäin, ja vaihtelevan muotoiset, koirailla ne ovat tavallisesti pidemmät kuin naarailla. Eteen- tai alaspäin osoittavat suusosat ovat purevat, tai purevat ja imevät/nuolevat. Sahapistiäisillä on kaksi paria siipiä. Etusiivet ovat huomattavasti suuremmat kuin takasiivet. Lennossa etu- ja takasiivet liittyvät toisiinsa takasiiven etureunan pienten koukkumaisten väkästen, ”hamulien” avulla. Siivet ovat kalvomaiset, yleensä läpinäkyvät ja suipon pisaran malliset. Siipisuonitus on suhteellisen harva ja siipisarat isoja. Etusiivessä voi olla pigmentoitunut siipitäplä. Keskiruumiin viimeisessä jaokkeessa (metathorax) on suurimmalla osalla sahapistiäisistä takaselässä (metanotum) kaksi pientä selkäkyhmyä (cenchri). Nämä koholla olevat alueet ovat tavallisesti vaaleat ja niiden pinta on rosoinen. Selkäkyhmyjen rosopinnat liittyvät vastaavanlaisiin rosopintoihin etusiipien alla, jolloin ne pysyvät taitettuina tiiviisti paikoillaan takaruumiin päällä. Kuten mainittu, sahapistiäisten takaruumis liittyy koko leveydeltään keskiruumiiseen. Takaruumiin ensimmäinen jaoke voi olla jonkin verran muuntunut, mutta se ei ole koskaan sulautunut keskiruumiiseen eikä sen takana ole kuroutumaa, kuten hoikkatyvisillä (Apocrita). Takaruumiissa sahapistiäisnaarailla on yleensä sahamainen munanasetin. Se on yleensä piilossa sahantupen sisällä, jolloin sahantuppi silti näkyy, erityisesti ruumiin alapuolelta katsottuna. Munanasetin muistuttaa yleensä reunastaan sahaa ja sen hienorakenne toimii tärkeänä lajituntomerkkinä. Joillakin lajeilla munanasetin on poramaisen terävä ja pistävä.

Ruumiin pituus Suomessa alle 5 mm yli 4 cm. Suomen suurin laji ruumiin pituudeltaan jopa 44 mm (ilman munanasetinta) jättipuupistiäinen, Urocerus gigas.

Toukat ovat jalattomia tai eruciformeja muistuttaen vähintään kuuden käsnäjalkaparinsa kanssa perhostoukkia. Toukkien pää on eruciformeilla hyvin kehittynyt, niiden käsnäjaloissa ei ole koukkumaisia kynsiä, kuten perhosilla ja niiden tuntosarvet ovat hyvin yksinkertaiset kummut toisin kuin perhosen toukilla, joilla ne ovat yleensä 3-jaokkeiset.

Växtsteklar – Symphyta