Svarttärna – Chlidonias niger

Mustatiira pesii sekä Euraasiassa että Pohjois-Amerikassa. Euraasiassa yhtenäiset pesimäalueet ulottuvat Baltian, Puolan, Ukrainan ja Kaukasuksen tasalta Kazakstaniin ja Venäjän länsialueille. Se pesii erilaisilla kosteikoilla, kuten lähdevaikutteisilla järvillä, jokivarsilla ja soistuneilla niityillä, alueilla, joilla rehevän kasvillisuuden seassa on myös harvaa ja avointa kasvillisuutta. Ravintona ovat pääsääntöisesti suuret hyönteiset. Se on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii Afrikan länsirannikolla, sekä Egyptissä ja Sudanissa Niilin alueella (BirdLife International 2021).

Suomessa mustatiiraa tavataan levinneisyysalueensa luoteisreunalla. Se pesii säännöllisesti vain muutamilla Länsi- ja Kaakkois-Suomen kosteikkoalueilla, yksittäisiä mahdollisien reviirien havaintoja ilmoitetaan hajanaisesti muualta Suomesta. Äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu pesimäkanta kattaa noin 30 paria, kanta on kasvanut hitaasti 1960-luvulta alkaen (Hyvärinen ym. 2019, Valkama ym. 2011). Suomessa rengastetuista mustatiiroista on yksi rengaslöytö, Norsunluurannikolta yli 7 000 kilometrin päässä rengastuspaikalta (Valkama ym. 2014).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella mustatiirasta on parisenkymmentä havaintoa vuoden 2022 loppuun mennessä. Havainnot keskittyvät kevätkaudelle, toukokuun alusta kesäkuun puoliväliin. Heinäkuulta on yksi havainto, elokuulta neljä ja syyskuun alusta yksi havainto. Mustatiira on pikkuharvinaisuus pesimäalueidensa ulkopuolella ja Haliaksen aineisto kuvaa muuton kulkua; kevätmuutto alkaa toukokuun alussa ja pesivät linnut poistuvat reviireiltään elokuun alkupuoliskon aikana. Syksyisiä lintuja nähdään yleensä elokuun alusta syyskuun alkuun.