Skrattmås – Chroicocephalus ridibundus

Naurulokki on euraasialainen laji, joka pesii laajalla vyöhykkeellä Keski-, Pohjois- ja Itä-Euroopasta Kazakstaniin ja itäiselle Venäjälle. Laji myös talvehtii laajalti Euraasian ja Pohjois-Afrikan merialueilla (BirdLife International 2018). Suomessa naurulokin levinneisyysalue ulottuu lähes yhtenäisenä lounaisesta saaristosta ja etelärannikolta eteläiseen Lappiin asti. Naurulokki pesii yleensä noin sadan parin, mutta joskus useiden tuhansien parien, suuruisissa yhdyskunnissa. Tyypillisimpiä pesimäpaikkoja ovat rehevät järvet, kosteikot ja merenlahdet, mutta laji pesii myös saaristossa. Pesimäkannan kooksi on arvioitu 95 000 – 110 000 paria. Naurulokki on lintukosteikkojen avainlaji, jonka yhdyskunnat antavat muiden vesilintujen pesille ja poikasille suojaa (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Naurulokkia tavataan Haliaksella lähes ympäri vuoden. Naurulokki on harvalukuinen talvehtija, ja talven leutouden mukaan yksittäisiä naurulokkeja voi nähdä vielä helmikuussa. Kevätmuutto käynnistyy maaliskuun lopulla ja päämuutto havaitaan huhtikuussa, usein useiden satojen lintujen päiväsummina. Kevätmuutto hiipuu toukokuun alkuun mennessä. Yksittäisiä muuttajia nähdään pitkin loppukevättä ja alkukesää. Syysmuutto alkaa jo heinäkuun alussa, huipentuen heinäkuun loppuun ja elokuun alkuun, jolloin päämuutto kattaa yli tuhannen yksilön päiväsummia. Suurin osa syysmuutosta on ohi elokuun puoliväliin mennessä. Paikallisten lintujen määrät pysyvät melko tasaisina huhtikuulta heinäkuulle. Elokuussa syysmuuton aikana myös alueelle kerääntyvien lintujen määrät nousevat hieman, kunnes määrät laskevat tasaisesti syys- ja lokakuun aikana loppuvuotta kohti.